Kielikoulussa käsitellään sekä kielenhuoltoon liittyviä asioita että muita kieliasioita lyhyesti ja napakasti. Voit ehdottaa aiheita osoitteeseen toimitus(a)kielikukkanen.fi.
Lainausmerkit
Lainausmerkkejä on sivuttu lyhyesti aikaisemmin Merkkien maailma -kohdassa. Otetaan ne nyt hiukan tarkempaan käsittelyyn.
Suoran esityksen yhteydessä käytetään lainausmerkkejä erottamaan lainaus muusta tekstistä (Minna tokaisi kuuluvasti: ”Tämä saa riittää. Enää en käy yksin kaupassa!” Mauno katsoi vaimoaan ja kysyi: ”Voinko tulla mukaan seuraavalla kerralla?” ”Minäkin haluan tulla!” kiljahti pikkuinen Aada.). Suoran lainauksen jälkeen johtolause (kiljahti pikkuinen Aada) aloitetaan pienellä. Välimerkit ovat pilkkua lukuun ottamatta lainausmerkkien sisällä, kuten yllä on esitetty. Pilkku tulee lainausmerkkien ulkopuolelle (”Eihän siitä mitään tule, että koko perhe on kaupassa”, Minna epäili.).
Joskus virkkeen sisällä käytetään lainausmerkkejä osoittamassa, että jokin ilmaus on otettu muualta (Helena on omien sanojensa mukaan ”erinomainen kokki, kun kukaan ei ole neuvomassa”. / Niilo ei tuntenut enää tuskaa ”syömessään”.). Tällöin lainausmerkit rajaavat ilmauksen ja loppuvälimerkki tulee viimeiseksi.
Kirjan tai elokuvan nimen voi myös panna lainausmerkkeihin, niin se erottuu omaksi kokonaisuudekseen muusta tekstistä (”Tanssii tähtien kanssa” veti televisioiden ääreen miljoonia katsojia. / Sofi Oksasen ”Puhdistus” on saanut valtavasti palkintoja.) Lainausmerkit tai kursivointi auttavat lukijaa huomaamaan, mikä on teoksen nimi, siksi tämä tapa on suositeltava.
Lainausmerkkien turhaa käyttöä on sellainen, kun jokin muusta tyylistä erottuva kohta sijoitetaan lainausmerkkeihin (Maisa ei kehtaa mennä työpaikalleen, koska ”biletti” pikkujouluissa niin rajusti. / Toimitusjohtajien ”kännykät” kerättiin pöydälle ennen kuulustelun alkua.). Bilettää-sanan voi korvata juhlia-muodolla ja kännykästä voi käyttää ilmausta matkapuhelin, jos on epävarma, sopivatko sanat muuhun tyyliin. Lainausmerkkejä voi käyttää harkitusti jonkin erikoisen ilmaisun ympärillä, mutta tällainen tehokeino sallittakoon vain erityistapauksissa.
Lähde: Pirkko Leino, Suomen kielioppi, Otava