Kekseliäät kynäniekat
Tienraivaajan osa ei ole helppo. Mutta meillä on ollut rohkeita ja osaavia kirjailijoita, jotka ovat pohjustaneet tietä seuraaville.
J. L. Runeberg joutui täyttämään tyhjän näyttämön, kun hän aloitteli kirjailijanuraansa. 1830-luvulla kirjallisuus oli Suomessa melko olematonta. Runeberg heräsi huomaamaan kansanrunouden merkityksen, kun hän sai käsiinsä serbialaisia kansanlauluja ja muisteli omia matkakokemuksiaan. Hän oli tutustunut matkoillaan suomea puhuvaan talonpoikaisväestöön, torppareihin ja kerjäläisiin. Tästä enemmän kohdassa Runokuningas täytti kirjallisen tyhjiön.
Todellinen taidonnäyte suomalaisesta kansanrunoudesta oli vuonna 1835 ilmestynyt Kalevala. Elias Lönnrot muodosti kokonaiskuvan kalevalaisesta ajasta oman historiakäsityksensä mukaan. Lue lisää kohdasta Kirjallisuuden suuri myytti. Ja lukijakilpailussa voit tunnustaa, onko Kalevala luettu vai ei.
Oman aikansa lahjakkaita ja kielitaitoisia kirjailijoita olivat Kersti Bergroth ja Edith Södergran, joiden tuotantoa on opittu arvostamaan vasta jälkikäteen. Suomenruotsalaisilla kirjailijoilla oli toki uskollinen lukijakunta mutta suurta yleisöä he eivät tavoittaneet. Kirjavinkkejä lisää Kirjahylly-palstalla.
Jos loikataan tyystin toisenlaiseen tyylilajiin ja tutkitaan suomalaisia rocksanoituksia, avautuu jälleen aivan uusi maailma. Neljänkymmenen vuoden ajan suomen kieli on antanut rockille sielun ja mielen. Meillä on loistavia kynäniekkoja, jotka ovat sanoittaneet hurjia ja hienoja lauluja. Mutta miksi melkein kaikki ovat miehiä? Tästä enemmän jutussa Suomi-rock soikoon.
Lumista helmikuuta!
Tuija Metsäaho