Julkaistu: 1.2.2011
Aforismi − kiteytetty ajatus
Pohdiskelun tuloksena syntyy oivalluskykyä vaativia aforismeja, jotka ovat jälleen suosiossa.
Aforismeista on tullut uudelleen suosittuja 2000-luvulla. Kokoelmia on julkaistu tiheästi, kilpailuja ja kursseja järjestetään enemmän kuin koskaan. Vuonna 2005 perustettiin Suomen aforismiyhdistys vastaamaan tähän kasvaneeseen kysyntään. Kolme vuotta myöhemmin, 2008, perustettiin Lontoossa World Aphorism Organization.
Aforismien suosion syyksi on esitetty kiireistä elämäntapaa, aforismin kun voi hotkaista nopeasti vaikka kävellessään toisin kuin paksun romaanin. Mutta − vaikka aforismi on muodoltaan lyhyt, se on sisällöltään painava. Se vaatii aikaa ja paneutumista, jotta merkitys avautuu. Aforismi antaa ajattelemisen aihetta, mikä ehkä tekeekin siitä kiinnostavan ja suositun.
Vanhimpia kirjallisuudenlajeja
Aforismi on suomeksi ajatelma, mietelmä tai mietelause. Tarkempi määrittely aforismille on: ajatuksellisesti painokas sekä tiiviisti ja tyylikkäästi muotoiltu virke tai niiden kokonaisuus. Pieneen tilaan mahtuu paljon sanottavaa kaunokirjallisessa muodossa.
Aforismi on maailman vanhimpia kirjallisuudenlajeja. Kirjallisuudenlajina aforistiikka on erikoinen, koska se on sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Sen yhteys runouteen on vahva. Gunnar Björlingin ja Mirkka Rekolan tuotannossa proosarunouden ja aforismin raja on häilyvä. Yksi erottautumiskeino on se, että runoudessa painotetaan tunnetta ja aforismissa älyä.
Sananlaskut ja aforismit ovat myös sukua toisilleen. Kun sananlasku edustaa suullista perinnettä, aforismi on kirjallinen ja usein yhden ajattelijan kynästä. Aforismi etsii tuoreita sanomisen tapoja, ja sille on tyypillistä yllätyksellisyys, monitulkintaisuus, kyseenalaistavuus ja oivaltavuus.
Pohdiskelijoille
Yhteiskuntakriittiset aforismit ovat yksi keskeinen suuntaus. Yhteiskuntakriittisiä aforismeja kirjoittavat muun muassa Paavo Haavikko, Samuli Paronen ja Erno Paasilinna, uudemmista kirjailijoista Pauli Luoma ja Olli Hyvärinen.
Elämänviisausaforistiikka taas käsittelee ihmiselämän asioita, kuten tunteita, perhettä, kasvatusta, ikääntymistä ja elämänkatsomusta. Tällaisia aforismeja ovat kirjoittaneet esimerkiksi Maria Jotuni, Sylvi Kekkonen, Arto Seppälä ja Lauri Sallinen.
Kolmas suuntaus on huumori, josta ammentavat pakinoitsijat Olli (Väinö Nuorteva), Origo (Jouni Lompolo) ja Juhani Mäkelä.
Aforismien synnyttäminen vaatii kovaa ajatustyötä. Joskus se voi tulla nopeana oivalluksena ja olla heti valmis, mutta usein sitä hiotaan vielä sen jälkeen. Tyypillistä on pyöritellä jotain ajatusta pitkäänkin, ennen kuin sen saa tiiviiseen aforismin muotoon.
Hyvä aforismi on sekä kaunokirjallinen tuote että filosofiana pätevä.
Aforismit mielletään enemmän varttuneiden ihmisten lajiksi kuin aivan nuorten. Monet kirjoittajatkin ovat keski-ikäisiä. Miehet ovat naisia enemmän kiinnostuneista tästä lyhyestä ilmaisusta. Kaikkia aforistikkoja yhdistää halu pohdiskella asioita. Joku tyytyy seuraamaan sivusta, toinen tahtoo puuttua epäkohtiin, kolmas antaa ohjeita ja neljäs tarjoaa toivoa.
Juttu on lyhennelmä Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtajan Sami Feiringin kirjoituksesta Mitä Missä Milloin 2011 -kirjassa (Otava).