Julkaistu: 1.4.2010
Tampereen kiältä aasta ööhö
Murresanakirjaa tankkaamalla pääsee hajulle siitä, miten tamperelaiset puhuvat.
Tampereella morjestetaan terhakkaasti sanoilla, joissa on r-kirjain: moro, morjes, morjens, morjensta, morjesta, mooro, terve. Moi on liian lattea tamperelaisten suuhun. Näiden r-pitoisten tervehdysten käyttö johtunee siitä, että Tampereessakin on reipas ärrä.
Näin kirjoittaa Hannu Hyttinen, jolta on ilmestynyt tampere-suomi suursanakirja Iso pipa. Teos on jatkoa kirjaselle Pipa päässä rotvailir reunalla, joka julkaistiin vuonna 1995. Kovin laaja ei Iso pipa ole mahtavasta nimestään huolimatta, mutta tampereen kiälen kiekuroihin se lupaa lukijansa opastaa.
Reenaa, reenaa
R-äänteen sorauttaminen on taitolaji, ja parhaiten sen oppii oikeanlaisessa ryhmässä. Tampereen kiälelle ei tee oikeutta sen kirjoittaminen, koska niin oleellinen osa sitä on tietynlainen lausuminen. Hyttinen opastaa, että sana varmana äännetään siten, että ensimmäisessä a:ssa on ripaus u:ta ja kenties jopa rahtunen o:ta. Ulkopaikkakuntalaisella on matkaa syntyperäisen tamperelaisen ääntämiseen, mutta oheiset esimerkit voi pyytää aitotamperelaisen lukemaan oikean vaikutelman saamiseksi.
Helssinkiläisten kiäli on taril lanki. ”Morjes” on lankilla ”moi” ja ”hei ny” on niillä ”moi ro”.
(Helsinkiläisten kieli on stadin slangi. ”Päivää” on slangilla ”moi” ja ”näkemiin” on heillä ”moi do”.)
Ulkomaalasille oh hyvä osata tiarottaa mitä mustamakkara elikkä enklanniks ”läk sosits” on syäny.
(Ulkomaalaisille on syytä osata selvittää, mitä mustamakkara, englanniksi ”black sausage” sisältää.)
Nym mää meinaah hankkia hautaa. Oon nääs tekemässä räätikkälooraa.
(Nyt aion hankkia haudutetuista lantuista tehtyä muhennosta. Olen nimittäin tekemässä lanttulaatikkoa.)
Ai ni. Pitihäm mun ostaa rontti motti tytinääki! Hyvä että hokasi.
(Tulipa mieleeni: minunhan piti ostaa reilu neljänneskilo aladobiakin! Hyvä että huomasin.)
Kyähä siä joku pipamiäskiv voi säkällä jonkur repun tehrä. Ja on sitten nim messeenä että!
(Kyllähän siellä joku kadunmieskin saattaa onnenkantamoisella jonkin maalin tehdä. Ja on sitten niin mielissään että!)
Roppa repsahtaa jonsei te mitään. Siks vartem me jätkien kans höntsätäänki pyhisin Santsulla.
(Keho rapistuu, jos ei tee mitään. Siitä syystä me kaverien kanssa pelailemmekin leikkimielisesti sattumanvaraisin joukkuen Pikkusantamontulla.)
Mää olim piipahtanu pulissa ja pukenu putsit.
(Olin käynyt parturissa ja pukeutunut tavallista arvokkaammin.)
Ei mulla killinä ikänä ollu pyärää, mutta sitten nöösinä mää saim papav vanhaj Jakuaari.
(Ei minulla varhaislapsuudessani ollut milloinkaan polkupyörää, mutta hieman vartuttuani sain isoisäni vanhan Jaguar-pyörän.)
Lainaukset kirjasta Iso pipa, Hannu Hyttinen, Tampere-Seura