Julkaistu: 4.1.2010
Suomen kieltä suojelemaan
Jokainen suomenkielinen on vastuussa kielen säilymisestä. Yliopistonlehtori Lari Kotilainen kehottaa kaikkia arvostamaan suomen kieltä ja käyttämään sitä monipuolisesti, jotta kieli saadaan kukoistamaan.
Lari Kotilainen (Kuva: Sasa Tkalcan)
Menestyvällä kielellä on riittävästi puhujia. Sitä arvostetaan, sitä käytetään moniin eri tehtäviin, se elää ja kehittyy maailman mukana. Lisäksi puhujat osaavat kieltä monipuolisesti. Suomi on menestyvä kieli. Silti filosofian tohtori Lari Kotilainen ravistelee lukijoita Suomensuojelijan ohjekirjassa pelastamaan suomen kielen.
Yksi kirjan innoittajista oli kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus, jonka Kotus julkaisi viime vuonna. Suomensuojelija-kirjassa annetaan käytännön ohjeita, kuinka suomen kieltä voi suojella. Kotilaisen mukaan kieltä arvostavalle ihmisille ei riitä pelkästään se, että kieli on olemassa. Hän haluaa saada kielen kukoistamaan.
Lari Kotilainen varoittaa, että suomen kieli voi kuihtua pois, jos sen puhujat eivät ole kiinnostuneita kielestä. Menestyvää kieltä pitää voida käyttää kaikilla elämän osa-alueilla: arjessa, juhlassa, asioinnissa, puheessa, kirjoituksessa. Kansainvälisissä yrityksissä konsernikielenä on usein englanti ja suomenkieliset lähettävät toisilleen sähköposteja vieraalla kielellä, vaikka yhteinen kieli on suomi. Eikö silloin voisi viestiä äidinkielellä?
Kiinnostusta kieleen voi mitata myös sillä, miten ilmaisuvoimainen kieli on. Keksivätkö kielenpuhujat uusia, osuvia ilmauksia ja sanoja? Pystyykö kielellä kertomaan vitsejä? Huumorin kukkiminen kuvastaa sitä, kuinka hyvin puhujat hallitsevat kielensä. Kielitaju kehittyy huomaamatta, kun kielellä leikittelee.
Vastuu kielenkäyttäjillä
Puhesuomen arvostus on nousussa. Meillä on murrebuumia ja slangintutkijaa, kirjoja on kirjoitettu puhekielellä. Jokaisen puhujan omaa tapaa ilmaista itseään kunnioitetaan. Puheessa ei ole niin vaarallista, jos sanoo alkaa satamaan tai unohtaa käyttää omistusmuotoja, niinkuttelee tai käyttää murresanoja.
Uutena ilmiönä Suomessa on murtaen äidinkieltämme puhuvat maahanmuuttajat. Heidän kanssaan meidän tulee puhua mahdollisuuksien mukaan suomea eikä vaihtaa heti englantiin.
Kotilainen muistuttaa jälleen kerran puhekielen ja kirjakielen eroista. Ne ovat kaksi eri kielimuotoa, joista kirjakieli on säännösteltyä ja josta on annettu paljon ohjeita. Kirjakielen arvostaminen kuuluu myös suomensuojelijan toimintaohjelmaan.
Kirjoitetusta kielestä on vastuussa jokainen. Emme voi syyttää Kielitoimistoa, jos jossain on päätetty kirjoittaa viraston nimi oikeinkirjoitussääntöjen vastaisesti tai jos mainostauluissa vilisee yhdyssanavirheitä.
Suomessa ei ole kielipoliiseja, jotka vahtisivat, kuinka kansalaiset käyttävät kieltä ja tulisivat tarpeen tulleen näpäyttämään virheistä. Meillä on suomen kielen lautakunta, joka antaa suosituksia. Viime kädessä kielenkäyttäjät itse päättävät, tuleeko suosituksesta käytäntö. Eurojen aikaan suomen kielen lautakunta suositteli sentin lyhenteeksi snt. Myöhemmin kelpuutettiin myös lyhenne c, kun se yleistyi käytössä, vaikka se oli ensin kielletty.
Menestyvän kielen mittari on myös se, kuinka kieli sopeutuu maailman menoon. Kieli mukautuu ja kehittyy, siihen tulee uusia sanoja ja rakenteita, vanha aines hiipuu vähitellen pois. Kovin nopeatahtista muutos ei kuitenkaan ole, ja uusia suosituksia tulee harvakseltaan. Murrosvaiheessa elävät usein rinnakkain vanha ja uusi muoto.
Huomio osuviin oivalluksiin
Mutta miksi kielenkäyttäjiä risovat erilaiset virheet? Onko kieli ajautumassa rappiolle?
Nuorisoa parjataan usein huonosta kielenkäytöstä, mutta eivät virheet ole iästä kiinni. Puhe- ja kirjakieltä ei voi verrata keskenään, koska ne ovat eri kielimuotoja. Puheeseen kuuluvat tilkesanat ja jahkailu, kun taas kirjakielessä pyritään täsmällisempään ilmaisuun.
Näiden kielimuotojen väliin kuuluu verkossa käytetty kieli. Siellä kirjoitetaan keskustelupalstoille melko vapaamuotoisesti. Ei käytetä välttämättä välimerkkejä isoista kirjaimista puhumattakaan ja kirjoitetaan puhekielenomaista tekstiä.
Mitä virallisempia tekstejä kirjoitetaan, sitä muodollisempaa kieltä käytetään automaattisesti. Onneksi.
Kotilainen kehottaa vaihteeksi kiinnittämään huomiota kaikkeen kielessä hyvin olevaan virheiden näykkimisen sijaan. Hän pyytää kirjoittamaan mielipidepalstoille kielenkäyttäjien osuvista oivalluksista. Voi kehua urheilutoimittajan tuoreita sanontoja, nuorison iskulauseita, vanhusten murresanoja ja niin edelleen.
Suomenkielisen kulttuurin tukeminen on myös hyvästä. Kannattaa käydä teatterissa, konserteissa, elokuvissa, lainata kirjoja, ostaa musiikkia.
Kritiikkiä saa Kotilaisen mukaan esittää silloin kun viranomaiset tai yritykset käyttävät umpisurkeaa suomen kieltä. Se on jopa kansalaisvelvollisuus.
Kieltä kaikkialla
Vaikka Kotilainen ajaakin suomen kielen pelastamista, muita kieliä ei tarvitse pelätä. Suomen suojeleminen ei tarkoita muiden kielten aseman heikentämistä. Eri kielet toimivat rinnakkain.
Edes lainasanoja ei tarvitse nähdä uhkana, koska niillä voi rikastaa suomen kieltä. Monet kielet lainaavat sanoja muilta ja mukauttavat vierasperäisen sanan omaan kieleen sopivaksi.
Suomen kielen opetukseen pitäisi panna lisää voimavaroja. Kun äidinkielentunteja lukiossa supistettiin, vaikutus näkyi heti ylioppilasaineissa, joiden kieli oli kehnoa. Kaikilla luokanopettajilla ei ole riittävää koulutusta äidinkielen opettamisesta, vaikka siihen menee alakoulussa valtavasti aikaa. Usein kieli nähdään vieläkin puuduttavana yksityiskohtien opiskeluna eikä laajana asiana, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme.
Suomensuojelijan seitsemän kultaista ohjetta
- Leiki kielellä
- Luota puheeseesi
- Arvosta kirjakieltä
- Tunnusta väriä
- Käytä suomea
- Älä pelkää muita kieliä
- Pidä meteliä
Aiheesta lisää: Lari Kotilainen, Suomensuojelija. Ohjekirja kielen pelastamiseen, WSOY
Lue juttu Kielipoliittinen toimintaohjelma