Julkaistu: 1.7.2010
Radio-ohjelma tutkailee kieli-ilmiöitä
Aristoteleen kantapää on radio-ohjelma, joka osoittaa kielestä huolimattomuuksia ja tahatonta huumoria.
− Aristoteleen kantapäästä piti tulla hauska radio-ohjelma, jossa retostellaan hassusti sanottuja asioita studiovieraiden kanssa. Ehkä ohjelmasta vielä joskus tulee sellainen, mutta sillä välin Aristoteleen kantapää on hauska radio-ohjelma, joka tutkailee maailmaa kielen ilmiöiden kautta kiinnostuneen amatöörin innolla.
Näin sanoo ohjelman isäntä Pasi Heikura Aristoteleen kantapää -kirjan esipuheessa. Heikura on tullut tutuksi Alivaltiosihteeri-radiohupailusta ja piirtää myös sarjakuvia.
Radio-ohjelmaa alettiin lähettää vuonna 2006, ja se sai mediakonserni Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon kategoriassa Vuoden journalistinen teko maaliskuussa tänä vuonna. Palkintoraadin mielestä Aristoteleen kantapää yhdistää hauskalla tavalla historiaa, kielenhuoltoa ja kirjallisuutta. Se osoittaa lisäksi arkikielestä huolimattomuuksia, mahtipontisuutta, tahatonta huumoria, väärinkäyttöä ja suoranaista taparikollisuutta.
Fraasirikoksia
Parikymmentä minuuttia kestävässä ohjelmassa suhtaudutaan kielen kömmähdyksiin huumorilla. Tarkoituksena lienee herätellä kuulijoita ja saada heidän kielikorvansa herkistymään. Ohjelmassa esitellään niin sanottuja fraasirikoksia, joista jaetaan tuomioita toimittajan oman harkinnan mukaan. Toimitukseen saa lähettää vihjeitä havaitsemistaan rikoksista.
Fraasien ja erilaisten sanontojen avulla voi rikastuttaa omaa kielenkäyttöään, mutta aivan helppoa niiden liittäminen osaksi puhetta ei ole. Helposti syntyy kummallisuuksia, jotka eivät sovi asiayhteyteen. Näitä sitten ruoditaan Aristoteleen kantapäässä. Ohjelman nimessäkin on outous. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja tuntee ilmaisun Akilleen kantapää: Akhilleus (Akilles) oli kreikkalaisen taruston mukaan haavoittumattomaksi luultu Troijan sodan sankari, joka kuoli Pariksen ammuttua nuolen Akilleen ainoaan heikkoon kohtaan, kantapäähän.
Sitaattivinkkejä
Viikon sitaattivinkissä tarjotaan uusia ja vanhoja sanontoja kuulijoiden käytettäväksi. Tässä esimerkki juhannusaaton ohjelmasta:
”Ikuinen nuoruus
Nimen antaminen jollekin on usein samalla rajaviivan vetämistä. Kun kutsumme jotain hyväksi, samalla ilmaisemme, että jossain on myös pahaa. Joskus kielen luokitteleva ominaisuus ja todellisuus joutuvat ristiriitaan, esimerkiksi ihmisen kehitys ei aina kulje niin suorasukaisesti, että voisimme sanoa, milloin vauvasta tulee taapero, lapsesta nuori tai aikuisesta vanhus.
Onneksi kielen rajoitukset voidaan ohittaa lisämääritelmillä! Näin menetteli Ylen nettiuutiset toukokuun lopulla otsikoidessaan juttua 64-vuotiaasta italialaisesta veteraanilaulajasta: Robertino on teinitähtien grand old man.
Vanha vitsi maailman vanhin lapsitähti kalpenee käsitteiden teini ja grand old man kalskahdellessa otsikossa toisiinsa. Samalla otsikko kertoo viihdejulkisuuden jääräpäisyydestä: vielä yli puoli vuosisataa Tanskan television Tv-Tivoli -nimisessä ohjelmassa tekemänsä läpimurron jälkeen Robertino Loreti on kaikille yhä teinitähti. Teineistä tulee ennen pitkää aikuisia, teinitähdistä ei.”
Lisätietoa:
http://www.yle.fi/radio1/kulttuuri/aristoteleen_kantapaa
Perjantaisin klo 11−11.20 kanavalla Yle Radio 1
Pasi Heikura, Aristoteleen kantapää. Fraasirikos ei kannata, Otava 2009