Julkaistu 1.9.2010

Pysäyttävät paikannimet

Kesän lukijakilpailussa kysyttiin erikoisia paikannimiä. Vastauksissa näkyy mukavasti suomalaisen nimistön kirjo. Mutta miksi meillä vilisee niin paljon räävittömiä nimiä?

Pöljä

Kuva Sari Immonen

Suomessa aloitettiin maanmittaus 1600-luvulla. Työssä päästiinkin hyvään alkuun, vaikka savotta oli melkoinen ja työskenneltiin alkeellisilla välineillä. Maanmittauslaitos aloitti suunnattoman peruskartoituksen toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947. Tuolloin oli käytettävissä karttoja, mutta koska niitä ei ollut päivitetty, työtä oli valtavasti.

Urakka aloitettiin ilmakuvaamalla maasto kesällä. Talvella kuvia käsiteltiin ja seuraavana kesänä päästiin tekemään työtä maastossa jalkaisin. Maanmittaajat haastattelivat myös paikallisväestöä ja keräsivät paikannimiä. Suomi on koluttu tarkasti, eikä meidän kartaltamme löydy valkoisia alueita, joilla ei olisi käyty lainkaan.

Tiedot toimitettiin Helsingin yliopistoon, jossa ne tarkistettiin. Sopimattomia paikannimiä oikaistiin siveellisempään muotoon ja nimiä muokattiin muutoinkin. Kun valmiita karttoja sitten luettiin, paikkakuntalaiset eivät löytäneetkään niistä tuttua nimistöä. 1970-luvulta alkaen tätä epäkohtaa pyrittiin korjaamaan muuttamalla nimiä alkuperäiseen asuun.

Maanmittaajat kohtasivat työssään hankaluuksia, kun keräsivät tietoa nimistöstä. Jollain kohteella saattoi olla monta nimeä, ja nimi vaihteli aina paikkakuntalaisen mukaan. Joskus taas oli kohteita, joille ei löytynyt nimeä lainkaan. Tarinan mukaan maanmittaajat yrittivät tuupata kartalle omakohtaistakin nimistöä, kuten etunimiään.

Päänvaivaa aiheuttivat myös ruotsinkieliset nimet ja niiden kääntäminen, joka ei miellyttänyt kaikkia. Lapissa saamen kielen asema näkyy myös nimistössä.

Siveetöntä

Paikannimistöämme tutkiessa huomaa hurjan määrän hävyttömiä nimiä. Näistä on tehty jopa oma kirjakin: Homeperseensuo, jossa esitellään muun muassa Terskanperän, Kullisvikenin, Karhunperseen, Pallipuron ja Homonlammen tarinat.

Siveettömät nimet näkyivät myös lukijoiden vastauksissa:

Rautavaaralla on Pallipuro.
Juankoskella on Siitinlampi.
Oulusta pohjoiseen on Puutteenperä.
Niitä on monia :) Tässä pari: Mälli, Terskanperä, Arabia, Letku.

Toiseksi yleisin lammen nimi on meillä Paskalampi. Yleensä sopimattomimmat nimet ovat pienten ja huomaamattomien kohteiden kohtalo, eivätkä ne päädy isoille kartoille. Tosin tavallisten nimien taustalla saattaa olla hävytön alkuperä, joka on vain tarkistusvaiheessa korjattu. Naistenmäki on voinut olla kansan suussa Pillumäki ja Koiraoja Koirankyrpäoja. Tyrmistyttäviä nimiä ei kaupungeissa juuri tapaa, tosin Turussa on Pallivahan kaupunginosa. Sketsihahmo Marja Tyrni kertoi kaikelle kansalle tulevansa Turun Pallivahasta, mikä toi alueelle julkisuutta.

Paikkoja nimettiin aikojen alussa suullisesti ja omaan tarpeeseen. Sitten kun ne näkyivät painettuina kartalla, tilanne oli toinen. Tarina kertoo isäntien vääristelleen nimiä ja nuoria opiskelijaneitoja kiusatakseen päästäneen suustaan oikein rivon nimen. Jotkut isännät taas muovasivat itse härskejä nimiä muodollisempaan suuntaan. Niin tai näin, meillä on edelleen sellaisia kohteita, joista on käytössä useita erilaisia nimiä. Ehkä kartalla näkyy muodollinen ja säädyllinen nimi, mutta puhekielessä käytetään aivan toista asua.


Osataan sitä Ruotsissakin. Tienviitta on Ruotsin Pajalassa − siinä kylässä joka parhaiten tunnetaan Mikael Niemen kirjasta Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä (meänkielellä Poppimysiikkiä Vittulasta).
Kuvaaja Tarja Raninen

Erikoinen ja omaperäinen paikannimi pysäyttää, kun sen näkee ohikulkumatkalla. Se jää myös helposti mieleen.

Tässä vielä lukijoiden kohtaamia erikoisia nimiä:

  • Kissanloso, en kyllä enää muista missä.
  • Kyllä se on Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä, jonka kylttiin törmäsin Lapin reissulla. Se on kuulemma Suomen pisin paikannimi. Äteritsiputeritsipuolilautatsijänkä on suoalue Savukoskella.
  • Mölymäki Kuopiossa.
  • Jalanluiskahtamavaara Lapissa.
  • Öllölä Pohjois-Karjalassa.
  • Siiliinjärvellä Jurrinmatala.
  • Ehdoton on Pöljän kylä Siilinjärvellä. Muita Könönpelto Varkaudessa, Neuvoton (Haminan suunnassa) ja Öllölä Joensuussa. Varsinaisen hauska  ei paikkakunnan, vaan paikan nimi on Käpälämäki Otavan kylässä Mikkelissä, jota jo 80-luvulla ohi ajaessa katseltiin.
  • Seelanti Oulun lähellä (sieltäköhän lähtivät siirtolaisiksi Uuteen Seelantiin?!!).
  • Niitä on monta... Esim. Sotkuma.
  • Lihasula, Kangasalla? Bussilinjan päätepysäkki.
  • Läyliäinen.
  • Ii
  • Kiersin kesälomamatkalla pohjoisessa ja ajaessani Kemijärven kautta näin kylän, jonka nimi oli Hyypiö! Melkoisen villi nimi!
  • Ranualla ajaessani näin kylän nimeltä Nuupas!
  • Liperi
  • Perho
  • Pello on sellainen paikkakunnan nimi, josta saa ainakin väännettyä vitsejä.
  • Oudoin paikkakunta lienee Hoho: kyllä naurattaa! Mutta asuvatko hoholaiset Hohossa vai Hoholla?
  • Nousiainen
  • Nihdeinen, sijaitsee jossain Mynämäellä päin.
  • Neuvoton (ja just kun piti lukea karttaa)
  • Koirankivi

  • Koko Suomen kartoitusurakka valmistui 1977.
  • Maastokartalla 1: 20 000 oli tuolloin noin 800 000 nimettyä kohdetta.
  • Kotuksella on tiedot noin 2,6 miljoonasta nimestä.

Lisätietoa:

Homeperseensuo ja muita matkailukohteita, Johnny Kniga

Työelämän toimivat tekstit

Kulkisitko kanssani

Yhteen vai erikseen, kokeile!