Julkaistu: 3.5.2010
Monikielinen Helsinki
Ympärillämme on monia eri kieliä ja kulttuureja, mikä kuuluu jo puheessa ja näkyy nimistössä. Ulkomaalaistaustaiset nuoret käyttävät puhekieltä erittäin taitavasti. Kaksi tutkimusta valottaa hiukan, mihin suuntaan kieliyhteisö on menossa.
Kuva: Nuorisoasiainkeskus
Helsingin asukkaista kymmenesosa on ulkomaalaistaustaisia. Kolme puhutuinta vierasta kieltä ovat venäjä, viro ja somali. Helsingin puhekielestä tiedetään suhteellisen vähän, mutta käynnissä on tutkimuksia, joissa tarkkaillaan erityisesti itähelsinkiläisten nuorten puhetta. Suurin osa ulkomaalaistaustaisista asuu Itä-Helsingissä.
Vuorovaikutustutkija Liisa Raevaara on tehnyt muistiinpanoja itähelsinkiläisellä nuorisotalolla ja tarkkaillut nuorten puhekieltä.
− Tutkin yhden porukan puhetta. Mukana on pääasiassa poikia, jotka kysyivät ensin, että tutkitsä meiän kiroilua. Niin kuin aikuiset eivät olisi muusta kiinnostuneita, Raevaara naurahtaa.
Monikielisyys ei ole uutta Helsingissä. Esimerkiksi slangiin ovat vaikuttaneet ruotsi ja venäjä. Nykyään englannista on otettu monia sanoja.
− Englantia on netissä, musiikissa ja nuorisokulttuurissa. Sanat random, semi ja chillata kuuluvat puheessa usein. Ääntämyksessä voi sen sijaan olla vaihtelua. Joskus lausutaan englannin ääntämyksen mukaan, jos käytetään vaikka fraaseja: Don’t you understand tai I don’t have any. Joskus taas sanat sanotaan niin kuin kirjoitetaan, esimerkiksi neksti tai horsepoveri.
Kieltä vaihdetaan lennossa keskustelukumppanin mukaan. Nuoret ovat nokkelia nappaamaan sanoja ja sanontoja toistensa kielestä.
− Tätä voi pitää merkkinä ystävyyssuhteista, mutta se voi olla myös pilkkaa, Raevaara sanoo.
Eri kielten samankaltaisuudella voi myös leikitellä.
− Arabiassa on sana wallah, joka tarkoittaa vannomista Jumalan nimeen tai vakuuttamista. Nuoret ovat ottaneet käyttöön suomenkieliset hokemat mä lupaan, mä vannon, kun ovat tosissaan jostain asiasta.
Aikuiset pois
Puhuttu kieli valitaan myös tilanteen mukaan. Eräs venäläinen tyttö sanoi, että osaa riidellä paremmin suomeksi.
− Nuorisotaloilla se on jonkinlainen ongelma, että aikuiset eivät ymmärrä nuorten kieltä, Raevaara toteaa.
Kieltä vaihtamalla nuoret voivat sulkea aikuiset pois ja ryhmittyä.
Ulkomaalaistaustaiset nuoret osaavat myös imitoida suomea murtaen puhuvia ja sanoa vaikka olla huva, olla huva. Opettajaa voi vedättää toteamalla, että minä ei ymmärrä, minä ei tehny läksy.
Raevaaran tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaistaustaisilla nuorilla on jonkin verran käytössä myös murteita. Fraasit emmie jaksa tai emmie tiiä erottuivat puheesta.
Yleiskieltä ironisoidaan puheessa ääntämällä huolellisesti ja kirjakielisesti vaikkapa sääntöjä: Tämä on monikulttuurinen nuorisotalo, jossa ei suvaita rasismia.
− Nuoret ovat puhekielen käytössä erittäin taitavia. Maahanmuuttajat ovat huomiokykyisiä ja tekevät suomesta tarkkoja havaintoja. Sen sijaan kirjoitettu kieli on kummajainen. Näkemys omasta kielitaidosta on siis kaksijakoinen, Liisa Raevaara sanoo.
Mogadishussa
Nimistöntutkija Terhi Ainiala on tutkinut, millaisia nimiä itähelsinkiläiset somalinuoret käyttävät. Hän teki kaksi ryhmähaastattelua, joissa oli viisi nuorta, ja lisäksi haastatteli suomalaisia ja somalialaisia aikuisia.
− Käytössä oli paljon samaa nimistöä kuin muillakin alueen nuorilla. Itis (Itäkeskus) ja Vuokki (Vuosaaari) olivat yleisiä. Omakielinen nimistö oli kuitenkin tarkemmassa syynissä.
Mielenkiintoinen ilmiö on Meri-Rastilasta käytetty nimi Mogadishu ja Meri-Rastilan tiestä nimitys Mogadishu Avenue.
− Mogadishu viittaa Somalian pääkaupunkiin, ja valtaväestö alkoi kutsua Meri-Rastilaa tällä nimellä, koska sinne muutti niin paljon somalialaisia. Nimeä voi pitää leimaavana ja jopa rasistisena. Meillä pyöri telkkarissakin ohjelma nimeltä Mogadishu Avenue, jolla yritettiin häivyttää ennakkoluuloja.
Vaikka nimen syntyhistoria onkin rasistinen, nuoret ovat ottaneet Mogadishun käyttöönsä.
− Vuosaari koetaan hyvin somalialaisena paikkana. Ihan ystävällishenkisessä keskustelussa suomalaiset vanhukset voivat kysyä metrossa somalitytöiltä, asutko Mogadishussa, Ainiala kuvaa.
Kotoutuminen käynnissä
Omakielistä nimistöä Terhi Ainiala löysi nuorille tärkeistä paikoista.
− Erään puiston nimeksi annettiin Beerta raaxahada, joka tarkoittaa suomeksi Rakkauden puisto. Se oli nuorten mielestä ihana paikka, jossa oli pieni vesilähdekin. Nimi viittaa todennäköisesti seurusteluun. Virallisesti puiston nimi on Mustankivenpuisto.
Sitä ei vielä tiedetä, onko somalinkielinen nimi lainautunut suomalaisnuorten käyttöön.
Myös Itäkeskus sai uuden nimen.
− Vanhemmat somalialaiset eivät osanneet ääntää Itäkeskus, ja se muuttui heidän suussaan muotoon Itäkuskus. Kuskus on ruoka-aine, joten nimessä oli heille jotain tuttua.
Paikkojen nimeäminen kertoo myös kotoutumisen asteesta.
− Somalinuoret ovat identifioituneet alueeseen, ja siitä on tullut osa itseä. He käyttävät samoja paikannimiä kuin muut mutta joukossa on myös omakielisiä nimiä. Tutkimus valottaa myös hiukan sitä, mihin suuntaan kieliyhteisö on menossa.
Juttu perustuu kahteen luentoon:
Terhi Ainiala: Mogadishu Avenuella − somalialaistaustaiset nimistönkäyttäjinä, Kotus 13.4.2010
Liisa Raevaara: Helsinkiläisten nuorten monet kielet, työväenopisto 20.4.2010