Julkaistu: 1.4.2010
Kiroilun asialla
Esitimme kiroilun asiantuntijalle kysymyksiä voimasanoista. Kiroguru ei yllytä rumaan kielenkäyttöön vaan tilannetajuun.
Kuka on Jari Tammi?
Kirogurun tohtori Jekyll, asuu Helsingissä, harrastukseltaan neljännesmaileri, sydämeltään tulinen ja tunteellinen. Pitkän linjan kirjoittaja ja kirjailija.
Entä kiroguru?
Hieman tärähtänyt alter ego ja itsestään liikoja kuvitteleva lingvistinen antisankari, joka rämpii affektisanojen viidakossa ja kerää sananäytteitä talteen kuin rujojen kielikukkasten botanisti.
Ehditkö tehdä jotain muutakin kuin kerätä kirosanoja?
Koko ajan on menossa muitakin kirjaprojekteja, joista en halua hiiskua edes lähimmilleni ennen niiden valmistumista. Mutta totta puhuen kirogurun velvollisuudet varastavat ison osan jokapäiväisestä elämästä. Kunpa tuo loinen vain tienaisi vähän enemmän... (Ja sitten paljon aikaa
vie neljä lastani, tosin tämä ei kuulu kirogurulle.)
Minkälaista palautetta olet saanut kiro- ja solvaussanakirjoistasi?
Vain Suuren kirosanakirjan muinaisesta 1. laitoksesta (1993) virisi jonkin verran paheksuntaa ja moraalisaarnaa, syytöksiä jumalanpilkasta, huolestuneita tai yksinkertaisesti pelottavan outoja kirjeitä ja puhelinsoittoja. Sittemmin Suomi on kasvanut aikuiseksi ja oppinut suhtautumaan jopa kiroiluun ei-kuolemanvakavasti. Yleensä näitä kirjoja nimitetään klassikoiksi, mikä sinänsä herättää epäilyksiä ajassa pysymisestä. Toisaalta vaikka maailma näennäisesti sivistyy, kiroilu ei tunnu katoavan minnekään, mikä on pelkästään hyvä merkki: poliittinen korrektius, tunteiden tukahdutus, persoonallisuuden kliinistyminen ja ilmaisukyvyn pelkurisoituminen eivät ole vielä kokonaan täällä. Suomalainen pitää kirosanastoaan kansallisaarteenaan.
Haluatko oikoa joitain väärinkäsityksiä, joita kirogurusta on liikkeellä?
Hmm, tätä kysymystä ei olisi tehty, jos väärinkäsityksiä ei olisi liikkeellä! No, ainakin yhteen harhaluuloon törmään tosiaan joskus. Jotkut kuvittelevat, että kiroguru jotenkin yllyttäisi ihmisiä kiroilemaan tai rumaan kielenkäyttöön. Väärin. Kiroguru yllyttää vain tilannetajuun. Kirogurun mahti ei riitä edes kieltämään kiroilua. Eikä ole tarviskaan. Sanomana ehkä on se, että havahduttaisiin omaan kiroiluun ja opittaisiin hallitsemaan sitä tavalla tai toisella, muun muassa huumorin kautta.
Mitä kirosanoilla oikein ilmaistaan?
Kymmeniä tunnetiloja tai tarkoitusperiä. Ne listataan seikkaperäisesti aikanaan Kirokismuksessa, mutta pohjatotuutena voitaisiin sanoa, että yllättävän moni voimasana herkeää huulilta positiivisissa tilanteissa. Kulmakiviä ovat tietysti kipuun tai pettymykseen tarkoitetut, yleensä karkeatkin kirosanat (perkeleestä paskaan, vitusta saatanaan). Mutta toisessa päässä ovat hellittelevät ja ilahdusta ilmaisevat voimasanat (hellanduudeli, ihkunkihku) sekä puhtaat interjektiot (jaiks). Välimaastoon mahtuvat vähättelyä, hyljeksintää, järkytystä, uhmaamista, joukkueen tsemppaamista, ryhmäsidonnaisuuden nostamista, helpotusta, empaattisuutta, siunailua, taivastelua jne. jne. kanavoivat kirosanat.
Ovatko ne rumia?
Jotkin kirosanat ovat äärimmäisen karkeita. Mutta kirosanan karkeus määrittyy enemmän tulkinnasta ja tilanteesta kuin itse sanasta, joka väärän ihmisen käsissä voi tussahtaa täydelliseksi suutariksi. Kirosanan lekseemimerkitys alkaa olla myös toissijaista, enempi ratkaisevat sanan foneettiset ominaisuudet, kuten konsonanttien raskaus ja tosiaan se dramaturginen puoli. Ja vielä on sanottava, että kirosanan karkeus arvioituu usein sivustakuulijan kautta, vaikka kiroiluun on subjektiivinen oikeus.
Kehittyykö kielitaju kirosanojen parissa? Jos, niin miten?
Myös kiroilua voi kehittää, mutta yleensä kiroilutaito käy käsi kädessä niin sanotun sivistystason kanssa. Kiroilutaidolla tarkoitan tietenkin suhteellisuudentajun käyttökykyä enkä niinkään yksinkertaisesti rumaa suunsoittoa. Ennen kaikkea kiroilu on puhekielen ilmaisua, eli mitä verbaalimpi henkilö, sitä rikkaampi tai estottomampi kirosana-arsenaalikin. Toisin sanoen kielitajua voi kehittää kirosanojen avulla, esimerkiksi kommentoivilla kontekstikirosanoilla. Sinänsä kiroilu ei riipu esimerkiksi koulutustasosta. Joka sosiaaliluokassa on omat tehokiroilijansa ja kiroilustakieltäytyjänsä.
Esittele omia lempikirosanojasi.
Henkilökohtaisesti pitäydyn perinteisissä. Kun turhaudun yli, silloin ovat myös kovat piipussa (ple, sna, vtu). Leppoisampiin tilanteisiin käy saakuri tai kraist. Kirjoittaessani sosiaalisissa medioissa tykkään viljellä uusiomanauksia, joista esimerkki: Ei jumanklaudiviudekraatschpersnöfenavidaleissön!
Minkälainen on seuraava teoksesi Suuri haistattelusanakirja?
Kirja on pahasti levällään ja työn alla, joten tällä hetkellä se näyttää karmealta sillisalaatilta. Siihen on kuitenkin tarkoitus koota loput affektikielen materiaalista, lähinnä käskytykset, haistattelut ja muut kielitörkeydet. Alalajeja on kymmeniä, yritän tehdä niistä kattavaa listaa esimerkkeineen. Tavalliseen tapaani pyrin löytämään huumorintajuisia ja luovia vaihtoehtoja, mutta karkeudet ja tosivittumaisuudet löytävät nekin kyllä paikkansa sanakirjassa. Samalla se päättää Rumia puhuvan sanakirjaston. Myöhemmin on luvassa muun muassa Kirokismus, kiroilun opit ja käskyt.
Kirjallisuutta
Suuri kirosanakirja, WSOY
Suuri solvaussanakirja, Pikku-idis