Julkaistu: 1.12.2010
Kielellä on väliä
Kielipolitiikka kuulostaa hienolta sanalta mutta on aika arkista toimintaa. Joka ikisellä pienelläkin asialla on merkitystä kielessä, sanoo Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi.
Lokakuussa Helsingin Kirjamessuilla käytiin paneelikeskustelu aiheesta Kielellä on merkitystä. Kielentutkijat pohtivat kielen merkitystä eri näkökulmista.
Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen yksikön johtaja Pirjo Hiidenmaa sanoo, että kieli on vallan ja talouden väline.
− Kielellä ajattelemme ja muodostamme käsityksiä. Onko se siunaukseksi, että meillä olisi vain yksi kieli? Menetämmekö jotain, jos kaikki pitäisi laittaa yhden kielen muottiin? Isoissa valtioissa voi tulla toimeen omalla kielellä koko elämän ajan, mutta Suomessa on toisin. Meillä maksaa melkoisesti kielenopetus, materiaalit ynnä muut. Suomessa tutkinnot voi kirjoittaa sekä äidinkielellä että englanniksi.
Helena Kangasharju on Helsingin kauppakorkeakoulun professori ja pohtii yritysten kielipolitiikkaa.
− Kielikysymyksiä ei yrityksissä kauheasti mietitä, vaikka työntekijöitä on paljon ulkomailla. Työntekijöillä on oikeus saada tietoa osaamallaan kielellä. Täytyy muistaa, että Suomessa on edelleen ihmisiä, jotka eivät ymmärrä englantia. Yritysten nimetkin ovat sellaisia, ettei niitä ymmärretä.
Puhuttelun valta
− Joka ikisellä pienelläkin asialla, kuten puhuttelulla, on merkitystä kielessä, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Pirkko Nuolijärvi painottaa.
Puhuttelutavan valitseminen sinuttelun ja teitittelyn välillä ei ole aina helppoa.
− Puhuttelutavassa on ollut kaksi suurta murrosta. Sata vuotta sitten oli käytössä tasa-arvoinen teitittely, ja 70-luvulla sinuttelu alkoi vallata tilaa. Meillä se ei kuitenkaan yleistynyt yhtä nopeasti kuin Ruotsissa. Nyt on kaksi tapaa rinnakkain, ja ilmausten valinnalla voidaan käyttää valtaa, sanoo Tampereen yliopiston emeritusprofessori Heikki Paunonen..
Helena Kangasharju kehottaa miettimään omien valintojen merkitystä, miten ne vaikuttavat toiseen osapuoleen.
Kansalaiset vaikuttamaan
Pirkko Nuolijärvi tuo esiin tutkijoiden vastuun.
− Kielentutkijoilla on vastuu kertoa, mitä kieli on. Kielestä kerrotaan muillekin kuin tutkijoille: kansalaisille yleistajuisesti. Silti asiaa ei tarvitse latistaa.
− Kielipolitiikka on sanana hirveän iso, mutta se on aika arkista toimintaa.
Tavalliset kansalaisetkin voivat vaikuttaa kielipolitiikkaan.
− Kieli on iloinen asia, ja tietoisuutta kielestä voi edistää. Voimme tulla suvaitsevaisiksi ja oppia, että ei tarvitse pelätä muita, jotka kirjoittavat tai puhuvat toisella tavalla, Nuolijärvi sanoo.
Kangasharju on samoilla linjoilla:
− Meidän on vaikea kestää huonoa suomea, ja siksi maahanmuuttajien on hankala työllistyä. Voisimme opetella kestämään eri tavoin puhuttua suomea.
Heikki Paunonen esittää tutkijoille tavoitteeksi kehittää suomea maahanmuuttajille sopivaksi.
Viranomaiskieli saa monen kansalaisen pään sekaisin, koska tekstit ovat vaikeasti ymmärrettäviä.
− Viranomaiskieli on melkoinen ongelma. Lukija ei ole tyhmä, vaikka ei tekstiä tajuakaan. Hän voisi esittää kysymyksiä niistä, Nuolijärvi sanoo.
Hankalasti ymmärrettäviin teksteihin törmää myös vaikkapa koululaisten lukujärjestyksissä. Hiidenmaa ihmettelee erikoisia lyhenteitä UE, MA, HI, ET, AI. Miksei aineita voi kirjoittaa muotoon uskonto, matematiikka, historia, elämänkatsomustieto, äidinkieli?
Heikki Paunonen iloitsee muutoksesta, joka on tapahtunut tutkijoissa.
− Aikaisemmin oli objektiivisia tutkijoita, jotka eivät ottaneet kantaa mihinkään. 80- ja 90-luvuilla tapahtui muutos, ja nyt tutkijat ovat kieliaktivisteja.
Pirjo Hiidenmaa puhuu tavallisten kansalaisten porkkanamafiasta.
− Aina ei tarvitse kirjoittaa yleisönosastoon, miten on kirjoitettu tai puhuttu väärin, vaan näytettäisiin hyviä esimerkkejä, mikä toimii. Tällaisesta aktiivisuudesta meillä on jo näyttöäkin. Kannustetaan kansalaisia toimimaan.
Hanna Lappalainen, Marja-Leena Sorjonen ja Maria Vilkuna (toim.) 2010: Kielellä on merkitystä. Näkökulmia kielipolitiikkaan. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.