Julkaistu: 1.2.2010
Kalevala vaikuttaa nimistöömme
Kansalliseepos sai jo ilmestyessään suuren suosion. Kalevalasta on ammennettu runsaasti nimiä, jotka ovat jokapäiväisessä käytössä.
Elias Lönnrot lähti kesällä 1828 runojen keruumatkalle Savoon ja Karjalaan tarkoituksenaan tutustua paremmin omaan maahansa ja sen kieleen ja kerätä talteen kansanrunoutta.
Kuuden vuoden päästä, 1834, Lönnrotista tuntui, että hän voisi toteuttaa runoista yhtenäisen eepoksen. Hän pohti runojen keskinäistä suhdetta ja on kertonut noudattaneensa teoksessa yleensä parhaiden laulajien järjestystä.
Kalevala oli valmis alkuvuodesta 1835. Esipuheen Lönnrot päiväsi helmikuun 28. päivänä.
Kalevalan merkitys suomenkieliselle kulttuurille oli todella huomattava. Se lisäsi suomen kielen arvostusta ja vahvisti suomalaisten identiteettiä. Teos huomattiin myös ulkomailla, ja Kalevalaa alettiin kutsua kansalliseepokseksi.
Lönnrot alkoi työstää Kalevalasta uutta, laajempaa laitosta, joka ilmestyi vuonna 1849. Kun vanha Kalevala noudatti melko tarkasti laulajien esityksiä, uuteen Kalevalaan Lönnrot muokkasi tekstejä ja kirjoitti itse kokonaisia jaksojakin.
Suosittu Sampo
Kalevalaisuus on niin iskostunut elämäämme ja ympäristöömme, ettemme sitä enää edes kunnolla huomaa. Parhaiten kalevalaisuus tulee ilmi nimistössämme. Kansalliseepoksen mukaan on kastettu lapsia, nimetty yrityksiä, teitä, tuotteita ja niin edelleen.
Aino, Ilmari, Pohjola, Tapiola, Kaleva, Sampo, Lemminkäinen, Väinämöis-villapaita, Kalevala-koru, Pellervo
Erityisesti Sampo on ollut innoittajana yritysten nimissä:
Betoni-Sampo, Koru-Sampo, Kunto-Sampo, Kuva-Sampo, Lämpösampo, Mattosampo, Rauta-Sampo, Rehu-Sampo, Sampo-Bingo, Sampo-Eristys, Sampo-Filmi, Sampo-Markkinointi, Samposaneeraus, Sähkö-Sampo, Urheilu-Sampo, Vesi-Sampo jne.
Kalevalamitta
Omaperäinen laulumuoto lienee saanut alkunsa kantasuomalaisten kulttuurissa noin 2 500−3 000 vuotta sitten. Muodolle on ominaista säkeen alkusoinnullisuus, kerto ja säkeistöttömyys. Säkeet noudattelivat neli-iskuista runomittaa, jota kutsutaan kalevalamitaksi.
Vanhoissa kansanrunoissa on eri-ikäistä aineista. Myyttirunot kertovat luomisteoista, maailman ja inhimillisen kulttuurin synnystä. Kertovissa runoissa päähenkilöt tekevät tiedonhakumatkoja vainajien maailmaan ja käyvät myös kosinta- ja ryöstömatkoilla. Kalevalamittaiset laulut kuuluivat ihmisten jokapäiväiseen elämään.
Vanha lauluperinne oli elävää 1500-luvulle asti Suomessa, mutta uskonpuhdistuksen jälkeen laulut kiellettiin pakanallisina. Runonlauluperinne alkoi hävitä. Vienan Karjalassa se on säilynyt näihin päiviin asti.
Monessa muodossa
Kalevalasta on julkaistu kymmeniä erilaisia suomenkielisiä versioita, ja sitä on käännetty myös muille kielille.
Teoksia on myös elävöitetty kuvittamalla. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset työt ovat suosituimpia myös käännösten kuvituksina.
Kalevalaa alettiin lukea kouluissa vuonna 1843, kun suomen kieli tuli oppiaineeksi. Teoksesta tehtiin lyhennelmiä lapsille ja nuorille sopivaksi.
1960-luvulla ilmestyivät Aili Konttisen Lasten kultainen Kalevala ja Martti Haavion Kalevalan tarinoita. Vuonna 1992 Mauri Kunnas julkaisi Koirien Kalevalan. Myös sen kuvitus on syntynyt Akseli Gallen-Kallelan taiteen innoittamana.
Tänä vuonna vietetään kansalliseepoksen 175-vuotisjuhlaa, jonka teemana on Mieleni Kalevala. Tavoitteena on saada suomalaiset lukemaan teosta ja esittämään siitä omia tulkintoja.
Lähteet:
www.finlit.fi/kalevala/
www.kalevala175.net
Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään 28.2.