Julkaistu: 1.4.2010
Huutia humpuukille
Ympärillämme leijailee tuskastuttavan paljon kielellistä höttöä, joka näyttää hienolta mutta kumisee tyhjyyttään. Hämärät merkitykset tekevät tekstistä hämäävän, ja rakenteesta tulee pelkkää hässäkkää.
Kuva: Marja Heikkinen
Vesa Heikkisen työhuoneen ikkunasta näkyvät vallan symbolit Eduskuntatalo ja Sanomatalo. Heikkinen on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa eli Kotuksessa erikoistutkijana, ja hänen alaansa on virkakieli. Myös poliittista valtaa pitävien kieli on tullut tutuksi. Filosofian tohtori ja suomen kielen dosentti sanoo, ettei virkakieli ole kauhean seksikästä.
− Se ei oikein kiinnosta tutkijoita, vaikka tavallisen kansalaisen kannalta virkakieli on tärkeä kielimuoto. Sen pitäisi olla ymmärrettävää ja selkeätä.
Ymmärrettävän kielen puolesta Vesa Heikkinen kirjoitti Tuure Hurmeen kanssa pari vuotta sitten kirjan Hölynpölynimuri, jossa siivotaan kielellistä humpuukia.
Hölynpölyä on ympärillämme niin paljon, että se on käsin kosketeltavaa. Tai ainakin tämä pöly aivastuttaa.
− Höpötellään ja kirjoitetaan, mitä sattuu, eikä tarkoiteta sitä, mitä sanotaan.
Puhdasta puppua
Heikkinen ja Hurme määrittelivät kirjassaan hölynpölyn kolmen hoon avulla. Se on hämärää, hämäävää ja hässäkkää.
− Ymmärrettävyys, vuorovaikutus, tyyli ja sävy ovat kaikki osa merkitystä. Merkitystä ei ole pelkästään se, mikä löytyy sanakirjasta. Merkitys on myös todellisuuteen kantaa ottamista, ja sekin välittyy tekstistä.
Hölynpölykielessä tarkoitus jää hämäräksi ja teksti saattaa olla tarkoituksella hämäävää. Vuorovaikutussuhteet jäävät epäselviksi.
− Kokonaisuus on hässäkkää eikä tekstissä ole rakennetta.
Kohtaamme päivittäin tällaista epämääräistä ilmaisua. Ilmeisesti se on jopa hyväksyttyäkin.
− Mainoskieli on sellaista, jossa voi hämätä niin paljon kuin sielu sietää. Yritykset kehuvat kilpaa asiakaspalvelijoitaan, vaikka todellisuudessa kuluttaja saa tympeää kohtelua.
Heikkinen kertoo esimerkin tilitoimiston etsimisestä. Tuttava vertaili toimistojen palvelua nettisivujen perusteella ja valitsi niistä sopivan. Tositteet lähetettyään tuttava joutui pettymään, kun mitään ei kuulunut pitkiin aikoihin. Korulauseilla luvattu toimintavarmuus, luotettavuus ja nopeus osoittautuivat huijaukseksi.
− Markkinointitekstejä ei ilmeisesti kannata ottaa kovin tosissaan, koska niissä hämääminen on sallittua. Tekstit ovat fiktiota.
Toinen esimerkki hölynpölykielestä on politiikan kieli.
− Politiikassa myydään aatteita ja ideoita ja mainostoimistot tekevät puolueohjelmia. Visiot, strategiat ja arvot ovat täynnä humpuukia. Ne ovat hirveän me-henkisiä, niissä on kestämättömiä alkuoletuksia ja suostuttelua ikään kuin kaikki haluaisivat samaa. Se on sellaista yleistävää poliittista retoriikkaa.
Ei liian paljastavaa
Markkinointitekstilaji on levinnyt myös julkisen puolen organisaatioihin. Sanahelinällä on tarkoitus vaikuttaa imagoon.
− Pyritään luomaan myönteistä mielikuvaa organisaatiosta mutta eletään vain mielikuvien tasolla. Arvot vaikuttavat päälle liimatuilta, ja niiden tulkinta on vaikeata. Konkretia puuttuu usein kokonaan.
Miksei voi kertoa rehellisesti ja suoraan?
− Yksinkertainen kieli on liian paljastavaa, ja omat tarkoitusperät tulisivat liian selviksi. Erno Paasilinna sanoi aikanaan, että meillä on kahdenlaista kieltä, vallan kieltä ja kansan kieltä, ja kansan kieli olisi vallan käytössä liian paljastavaa.
− Vaikeus on siinäkin, että virkatekstiä on usein hirveän työläs konkretisoida. Se kumisee tyhjyyttään eikä tarkoita juuri mitään.
Hämäävää vaikutelmaa lisää se, että tyhjinä kumisevat virkatekstit voivat olla kielenhuolollisesti kunnossa.
− Kielenhuollosta voisikin siirtyä mielenhuoltoon.
Tällä erikoistutkija ei tarkoita sitä, että kielenhuolto hylättäisiin.
− Oikeakielisyyden pitää olla kunnossa, mutta itsestäänselvyyksiä voisi purkaa ja huoltaa enemmän myös merkityksiä. Tavoitteena on ajatella lukijaa.
Ymmärrettävyysongelmia syntyy siinäkin vaiheessa, kun erikoiskieli viedään maallikoille. Lääkärit puhuvat keskenään omaa kieltään, mutta se ei avaudu tavalliselle kaduntallaajalle. Lakikieli on täyttä hepreaa sitä taitamattomalle. Insinöörin käyttöohjeesta ei ota selvää.
− Erikoiskieli on omassa ympäristössään täsmällistä ja tarkkaa, mutta toisessa paikassa siitä ei saa tolkkua. Ei osata liikkua erikoiskielen ja yleiskielen välillä. Tarvittaisiin uudenlainen kielenkääntäjä tai sananselittäjä, joka avaisi merkityksiä.
Heikkisellä on ongelmaan toinenkin ratkaisu.
− Koulutuksessa pitäisi jo ottaa huomioon oman erikoiskielen suhde yleiskieleen ja harjoitella, miten kerrotaan muille ymmärrettävällä tavalla. Myös työpaikalla on hyvä pohtia, miten kieli toimii oman ryhmän ulkopuolella.
Ihmiset eivät osaa avata tekstissään sitä, mitä tarkoittavat. Tietokirjailijan pitää esimerkiksi taluttaa lukijaa kädestä.
− Asiantuntijuus tulee väärällä tavalla siitä, että teksti näyttää ja tuntuu hienolta, vaikka siitä ei mitään ymmärräkään.
Palautteen vastaanottamisessa on vielä opittavaa.
− Monet ovat hirveän herkkähipiäisiä, kun saavat palautetta. He loukkaantuvat ja suuttuvat. Yleisohjeeni on, että irrottaa itsensä tekstistä. Sehän on muutenkin irrallinen koneella tai paperilla. Silloin sitä pystyy katselemaan ulkopuolisena.
Provosoivasti blogissa
Lopuksi tekstintutkija yllättää.
− Ylipäätään tekstejä on liikaa. Tarvitaanko niitä kaikkia?
Tekstityö on lisääntynyt eri aloilla, koska kaikki pitää dokumentoida ja pystyä laskemaan. Samalla oletetaan, että tekstien tekeminen ei vie aikaa vaan hoituu muiden töiden ohessa.
− Ei kannata alkaa väkertää paperia, jos ei tiedetä, mihin se menee. Elämme tekstiyhteiskunnassa emmekä informaatioyhteiskunnassa.
Tutkija myöntää itsekin vaikuttaneensa turhan tekstin tulvaan.
− Olen itse kirjoittanut paljon hölynpölyä.
Viranomaiselle epätyypilliseen tapaan Heikkinen pitää Kotuksen nettisivuilla blogia, jossa hän kirjoittaa rennosti ja välillä provosoivastikin kielestä. Heikkinen on palannut vastikään myös Hiidenkivi-lehteen päivystäväksi tekstintutkijaksi.
Teoksia
- Hölynpölynimuri (Vesa Heikkinen ja Tuure Hurme), Otava
- Ideologinen merkitys kriittisen tekstintutkimuksen teoriassa ja käytännössä, SKS
- Kielen piirteet ja tekstilajit (toim.), SKS
- Kielen voima, Gaudeamus
- Teksti työnä, virka kielenä (Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa ja Ulla Tiililä), Gaudeamus
- Tekstin arki (toim.), Gaudeamus
- Tuppisuinen mies (toim. yhdessä Harri Mantilan ja Markku Variksen kanssa), SKS
- Virkapukuinen kieli (toim.), SKS
Blogi
http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3235