Julkaistu: 1.10.2010
Ei muita samannimisiä
Erikoisten nimien oppaassa on ainutlaatuisia ehdotuksia etunimeksi.
Näinä yksilöllisyyden aikoina vanhemmat pyrkivät etsimään lapselleen nimen, joka on mahdollisimman harvinainen. Kalenterinimet eivät kelpaa, joten täytyy turvautua muihin lähteisiin.
Kirjassa Aarnu Evena Vinjami on 1 700 etunimiehdotusta, joita ei vielä vuonna 2006 ollut käytetty kertaakaan. Tekijät ovat napanneet nimiä muun muassa kirjoista, elokuvista ja muista nimioppaista.
Monen ehdotetun nimen kohdalla jää miettimään, onko se tarkoitettu tytölle vai pojalle. Monessa kohtaa miettii myös, kuulostaako nimi liian keksityltä. Tai jos nimi on kuulunut mahtipontiselle henkilölle, miten se vaikuttaa nimensaajaan?
Oppaassa on mukana paljon sellaisia nimiä, jotka ovat tuttuja yleisnimiä: Ahjo, Hapsi, Hauska, Humina, Keula, Kimara, Kirjo, Koriste, Kuulas, Nousu, Kulo, Kuoma, Maltti, Nyytti, Puhti, Puuha ja Savu. Veljekset Puhti ja Puuha saattavat olla aikuisenakin läheisiä. Mitä jos nimi on Hauska? Onko se liian määrittelevä, jos ei tunne olevansa lainkaan hauska?
Supisuomalaisilta kuulostavat ehdotukset Ehta, Huhti, Häive, Jotta ja Karkelo. Siinähän olisi jo viiden sisaruksen nimet kasassa.
Luonnosta on lainattu uutukaisia etunimiehdokkaiksi: Hahtuva, Herukka, Kapris, Kaura, Kookos, Korento, Korpi, Kuikka, Laavu, Mahla, Naali, Norppa, Ohdake, Purjo, Salava ja Tädyke. ”Kuikka ja Norppa, heti sisälle!” ”Mihin Laavu on mennyt?” ”Missä Purjo luuraa?”
Paikkakuntien nimiä ehdotetaan myös etunimeksi: Lieksa, London, Renko ja Aspen.
Sukunimistä voi myös lainata: Huovi, Pöysti, Valkama, Ylppö, Vilkuna, Jotuni ja Remes. Jos päiväkodin täti huutaa lapsia näillä nimillä, voi tietämätön ajatella, että on siirrytty puhuttelemaan sukunimillä jo pikkulapsia.
Historiallisia esikuvia ovat Brahe ja Gaudi. Melko mahtipontisia, mutta jos sopivat kantajalleen, mikäs siinä.
Tuotenimet kelpaavat myös ehdotuksiksi: Artek, Luhta, Tunturi, Primula, Nopsa. Kun esittää kysymyksen, missä Nopsa on, joku kyllä ajattelee automaattisesti pyörää. Artekista tulee vahvasti mieleen ensimmäisenä suomalaisen muotoilun helmet, ei ihminen.
Jos pitää soinnillisista konsonanteista, voi valita seuraavista: Barbarella, Delta, Dyyni, Ediste ja Enigma.
Mitäs jos antaisi sisaruksille nimet Nukka ja Nekku. Kuulostavat oikein sopivilta pulleiden pikkuvauvojen nimiltä. Siskokset voisivat olla myös Mirhami ja Purppura.
Lehmännimestäkin voi saada erikoisen etunimen. Miten olisi Heluna?
Tässä oli vasta murto-osa kirjan nimiehdotuksista. Mukana on paljon sellaisiakin, joiden alkuperä ei ole niin ilmeinen, kuten Ailona, Eepro, Hiela, Javo, Kiula, Marha, Nurda, Päde, Ree, Sonora, Taruli, Vaiho ja Zona.
Kaikki nimet eivät ehkä mene läpi maistraatissa tai seurakunnassa, siksi kannattaa tarkistaa asia ennen ristiäisiä tai nimenantotilaisuutta.
Ohjeita nimen antamiseen
- Etunimiä saa antaa enintään kolme.
- Nimi ei saa olla sopimaton tai haitallinen.
- Nimen tulee noudattaa kirjoitustavaltaan kotimaista nimikäytäntöä. Apuna kannattaa käyttää Väestörekisterikeskuksen nimipalvelua.
- Pojalle ei saa antaa tytönnimeä eikä päinvastoin.
- Hyvä nimi voi olla yleinen tai harvinainen.
- Jos antaa lapselle yhdysnimen, kannattaa miettiä, käytetäänkö sitä kutsumanimenä. Pitkät nimet ovat usein arkikäytössä raskaita.
Lähde: Aarnu Evena Vinjami, Lehtonen, Nummelin ja Teerijoki, Nemo
Lue myös juttu Mä mistä löytäisin sen nimen? (1.4.2009)