Julkaistu: 1.6.2009
Viesti perille viittomalla
Viittomakieliset ovat yksi maamme vanhimmista kielellisistä vähemmistöistä. Kuurojen äidinkieli on viittomakieli, joka on kaikissa maissa erilainen. Tekniikka on helpottanut viestintää kuurojen ja kuulevien välillä, kun on sähköpostit ja tekstiviestit. Perinteinen paperi ja kynäkin on toimiva yhdistelmä.
Tommi Huovinen ja Päivi Mäntylä kertovat kesälomasuunnitelmistaan. Tommin perhe suuntaa Tanskaan Legolandiin, ja Päivi suunnittelee Kreikan-matkaa.
Etukäteen vähän jännittää, koska en ole aikaisemmin käyttänyt viittomakielen tulkkia. Huoli on turha, sillä tulkki Susanna Silberstein osaa asiansa. Hän istuu haastattelussa minun vieressäni, ja meitä vastapäätä ovat Päivi Mäntylä ja Tommi Huovinen, jotka käyttävät viittomakieltä.
− Viittomalla saan ilmaistua itseäni nopeasti ja helposti, Tommi Huovinen sanoo.
Tämä on helppo uskoa, koska tulkki saa kääntää viittomakieltä erittäin ripeään tahtiin minulle suomeksi.
Haastattelu etenee vauhdilla, ja olen niin uppoutunut aiheeseen, että aikakin ylittyy.
Viittomakieli on äidinkieli
Päivi Mäntylä ja Tommi Huovinen ovat molemmat syntymäkuuroja ja töissä Kuurojen Liitossa. Päivi on tutkimusapulaisena suomalaisen viittomakielen sanakirjatyössä, ja Tommi on kuurojen videon mediatyöntekijä. Heidän äidinkielensä on viittomakieli ja suomi toinen kieli.
Tommin vanhemmat kuulevat, ja kun Tommi todettiin parivuotiaana kuuroksi, vanhemmat opettelivat viittomakielen. Tommin vaimokin on kuuro, ja heillä on kolme lasta, jotka kuulevat. Kuurojen vanhempien kuulevilla lapsilla on oma nimitys: coda (children of deaf adults).
− Meidän lapset ovat kaksikielisiä. Lasten äidinkieli on viittomakieli, ja suomi tulee vasta toisena, Tommi Huovinen sanoo.
Viittomakielisten lasten asema ei ole tasavertainen muiden kanssa, koska päiväkotilaissa ei huomioida viittomakielisiä kuulevia lapsia. Koululain mukaan viittomakielisellä on oikeus saada viittomakielen tuntiopetusta. Automaattisesti ajatellaan, että kuulevan lapsen äidinkieli on suomi, jota hän osaa vaivattomasti.
− Vein vanhimman tyttären 4-vuotiaana kiekkokouluun ja sain hänelle viittomakielen tulkin, koska tyttö ei osannut vielä suomea hyvin. Tulkin mielestä tyttö pärjäsi ihan hyvin ilman tulkkausta, koska kuulee. Minä olin ihan eri mieltä, Tommi Huovinen kertoo.
Huovisten perheen ekaluokkalainen saa mahdollisesti tulkin oppitunneille, koska omaksuu asiat paremmin viittomakielellä kuin suomen kielellä.
Päivi Mäntylällä on samantapainen perhetilanne, koska hänenkin miehensä on kuuro mutta 5-vuotias tytär kuulee.
− Coda-lapsia ei ole huomioitu päivähoidossa tai opetuksessa lainkaan, vaan heidän oletetaan puhuvan suomea. Näiden lasten äidinkieli on kuitenkin viittomakieli, ja heidän tulisi saada ilmaista itseään viittomalla.
Päiviä huolestuttaa tyttären kouluunlähtö parin vuoden päästä, koska viittomakielistä koulua ei ole.
− Jos tavallisessa koulussa annetaan viittomakielen opetusta neljä viikkotuntia, se on aivan liian vähän, hän muistuttaa.
Tulkin kanssa asioilla
Kuurojen vanhempien kuulevat lapset omaksuvat puheen yleensä vähän myöhemmin kuin ikätoverinsa mutta kirivät heidät nopeasti kiinni. Kehitys on verrattavissa muihin kaksikielisiin lapsiin.
Päivi Mäntylä oli onnekas, kun löysi tyttärelleen perhepäivähoitajan, joka osaa viittoa.
Päivi oli itse kiinnostunut suomen kielestä jo ennen kouluunmenoa ja oli himolukija.
− Olen melko vahvasti kaksikielinen, Päivi sanoo.
Tommi Huovisen mielestä on tärkeää hyväksyä itsensä viittomakielisenä kuurona, koska se vaikuttaa minäkuvaan.
− Arjessa pärjää kaikista parhaiten, kun hyväksyy itsensä. Tulkin avulla pystyy asioimaan eri paikoissa ja hoitamaan asioita.
Päivi on samaa mieltä, että tulkin kanssa selviää asioimistilanteissa mainiosti.
− Mutta toivoisin sellaista parannusta, että jos olen menossa Kelaan, niin sieltä hoidettaisiin tulkki eikä minun tarvitsisi joka kerta järjestää asiaa.
Merkittävä puute viittomakielisten palveluissa on kuurojen hätäpuhelut. Numeroon 112 ei voi lähettää tekstiviestiä eikä kuuroille ole yhtenäistä hätäkeskusta. Avun saaminen on vaikeaa.
Opiskelukaan ei ole itsestään selvää.
− Tulkkipalvelu toimii yleensä hyvin, mutta opiskelutulkkitilanne on huono. Moni viittomakielinen kuuro ei voi ottaa opiskelupaikkaa vastaan, koska opiskelutulkki puuttuu, Päivi harmittelee.
Tommi toivoo joukkoliikenteeseen kirjallisia tiedotteita vikatilanteissa, eikä pelkästään kuulutuksia.
− Kun junaan tuli tekninen ongelma ja se pysähtyi, en tiennyt mistä oli kyse, vaan menin kuin lehmä muiden ihmisten perässä laiturille.
Nykyaikainen tekniikka helpottaa viestintää huomattavasti, ja Päiviä ilahduttavat videopuhelut, kun isovanhempiin Jyväskylään voi pitää yhteyttä.
Viittomakielisille voisi olla myös enemmän tarjontaa esimerkiksi televisio-ohjelmissa, koska kaikki suomenkieliset tekstittömät ohjelmat jäävät katsomatta.
Kynällä ja paperilla pääsee pitkälle
Varsinaisia ennakkoluuloja Päivi Mäntylä ei muista kohdanneensa, koska liikkuu viittovissa ympäristöissä, mutta hän haluaisi edistää kuulevien lasten oikeuksia viittomakieleen äidinkielenä.
− Olisi hienoa, jos saisimme viittomakielisen koulun, jossa on oma yhteisö ja riittävän iso viittomakielinen ympäristö.
Kouluun voisi kehitellä myös viittomakielistä kielikylpyä.
Lapsille on tarjolla vapaa-ajan toimintaa, kuten viittomakielistä uimakoulua ja jalkapalloa, koska niitä on helpompi järjestää.
Tommi Huovinen muistaa kokeneensa syrjintää nuorena työelämässä, kun haki lähetin paikkaa.
− Olin hakijoista paras, mutta työnantaja epäili, kuinka pärjään, kun en pysty puhumaan.
Lähetin tehtäviä pystyy varmasti hoitamaan ilman puhettakin. Varsinkin nykypäivänä sähköposti ja tekstiviestit helpottavat kommunikointia.
Me kuulevat yleensä jähmetymme kohdatessamme kuuron, koska pelkäämme, että emme osaa sanoa mitään. Kuuron kanssa pystyy luontevasti viestimään kynällä ja paperilla.
− Kun viiton hampurilaispaikassa itselleni paperin ja kynän, niin myyjä on usein hämillään. Tarkoituksena on vain kirjoittaa tilaukseni eikä muuta, Päivi sanoo.
Tommi kertoo lastensa pitäneen leikeissä niin kovaa meteliä, että naapurilla meni herne nenään. Hän kirjoitti asiansa lapulle ja toi sen Tommille, joka arvosti elettä kovasti. Hän komensi lapset olemaan hiljempaa.
Kuuron huomiota ei saa huutamalla, vaan katsekontaktilla.
− Kuuroon saa kontaktin parhaiten koskettamalla esimerkiksi olkaan tai käsivarteen. Kun on katsekontakti, voi vaikka kirjoittaa asiansa, Tommi neuvoo.
- Jokaisella maalla on oma kansallinen viittomakieli eikä kansainvälistä viittomakieltä ole.
- Viittomakielet ovat itsenäisiä kielijärjestelmiä.
- Viittomakielet ovat syntyneet kuurojen yhteisöissä, eikä niitä ole kukaan erikseen keksinyt.
- Suomen viittomakielen juuret tulevat Ruotsista. Porvoossa kuurojenkoulussa opetus annettiin aluksi ruotsalaisella viittomakielellä 1850-luvulla. Tuosta kielestä alkoi kehittyä suomalainen ja suomenruotsalainen viittomakieli.
- Viittomakieli on noin 5 000 suomalaisen kuuron äidinkieli. Lisäksi noin 9 000 kuulevaa osaa viittomakieltä.
- Viittomakielisten kielelliset oikeudet on nykyään turvattu Suomen lainsäädännössä.
- Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa on tutkittu suomalaista viittomakieltä vuodesta 1984 lähtien.
Lisätietoa: www.kl-deaf.fi