Julkaistu: 1.10.2009
Slangi on reteetä
Vuosisadan vaihteessa Helsingin työläiskortteleissa syntynyttä slangia on alettu arvostaa vasta lähiaikoina. Murteita on pidetty puhtaina kielenmuotoina ja slangia pahamaineisena rikollisten kielenä. Vanhan slangin taitajat käyvät vähiin.
Erkki Johannes Kauhanen nojaa sotkettuun postilaatikkoon kotikulmillaan Helsingin Kalliossa.
− Nykyisin nuorison ahdistus leviää usein tageina ja graffiteina tavalla, joka ärsyttää vanhempia
On itsestään selvää, että slangihaastattelu pitää tehdä sen syntysijoilla Helsingin Kalliossa. Istun Oivassa, pienessä pubissa Kolmannella linjalla. Mieleen tulee Fredin laulu: Mä kolmatta linjaa takaisin, kuljen kerran/ Ja rahaa on, takaan sen/ Kun kolmatta linjaa askelin, käyn mä herran/ Saa vanhat saatavat jokainen/ Saa Oivan portsari lantin, jonka velkaa jäin…
Slangi-asiantuntijana on toimittaja, graafinen suunnittelija Erkki Johannes Kauhanen, joka on viimeiset kymmenen vuotta vihkiytynyt Stadin slangille.
− Olen slangin harrastaja, en suinkaan slangiguru, hän kuitenkin oikaisee heti alkuun.
Kallio on kielten sulatusuuni, jossa on kuultu slangin lisäksi murteita ja vieraita kieliä.
− Linjoilla on puhuttu parasta slangia, Kauhanen kehaisee.
Hän paljastaa senkin, missä puhutaan huonointa slangia, mutta sitä ei saa kertoa jutussa.
Faija esikuvana
Erkki Johannes sai slangikylpyä pienestä pitäen. Perhe asui Kalliossa.
− Faija puhui pelkästään slangia kaikille. Äiti ymmärsi sitä, vaikka ei itse puhunutkaan.
Isä oli ollut sotalapsena Ruotsissa eikä palattuaan osannut enää suomea. Työläiskaupunginosien lapset eivät juuri erotelleet toisiaan kielen mukaan. Pihoilla hän oli tasavertaisessa asemassa ruotsinkielisten lasten kanssa.
Erkki Johanneksen isä Pentti Kauhanen, rakasti Stadia ja sen slangia yli kaiken. Hän oli koulutukseltaan sähkömies ja toimi Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja hallituksen jäsenenä yhteensä toistakymmentä vuotta.
Kauhanen itse sai isänsä avulla tutustua vanhaan slangiin, josta hän pitää enemmän mutta tuntee jonkin verran uudempaakin slangia.
− Puhtaimmillaan vanha slangi säilyi 1930-luvulle asti.
Stadin slangi syntyi 1800-luvun lopulla, ja sen kultakausi osui vuosille 1920−1949.
− Tuolloin syntyi nimenomaan vanha slangi, joka on monen mielestä ainoa oikea muoto.
Slangi syntyi kaksikielisissä työläiskortteleissa Pitkänsillan pohjoispuolella Hakaniemessä, Kalliossa, Alppilassa, Sörnäisissä, Hermannissa ja Vallilassa, kun lapset ja nuoret loivat oman yhteisen sekakielen. Sanastoon sotkettiin luovasti suomalais- ja ruotsalaisperäisiä sanoja mutta myös venäjää (voda, bonjaa, mesta, snaijaa, lafka, safka) ja hiukan saksaakin (skrode).
Toisen maailmansodan jälkeen slangi alkoi muuttua voimakkaasti, koska pääkaupunkiin muutti lisää ihmisiä. Monet ruotsalaisperäiset sanat korvattiin suomalaisilla.
− Slangi ei ollut Helsinkiin muuttaneiden aikuisten vaan näiden lasten kieli, Kauhanen huomauttaa.
− Pojat puhuivat enemmän slangia, koska he saivat liikkua tyttöjä vapaammin. Tytötkin kyllä ymmärsivät slangia, mutta eivät välttämättä puhuneet sitä itse.
Ei mutsi vaan äiti
Vuosisadan vaihteessa sanomalehtipojat olivat ensimmäisiä, jotka käyttivät Stadin slangia, kun he myivät Susia, Sityä ja Työsiä (Suometarta, Hufvudstadbladetia ja Työmiestä). Lehtipojilta kieli siirtyi nuorisojengeille eli sakilaisille.
− Slangia nimitettiin sakilaisten eli katupoikien kieleksi. Sakilaisia pidettiin vaarallisina, koska he tappelivat usein maalta tulleiden nuorten kanssa.
Slangin huono maine ja vähäinen arvostus ovat johtuneet siitä, että sitä on pidetty rikollisten kielenä. Kouluissa slangia paheksuttiin ja siellä vaalittiin puhdasta suomen kieltä. Työläisperheiden äiditkään eivät halunneet olla mutseja vaan äitejä. Isät suhtautuivat slangiin myönteisemmin, koska puhuivat sitä usein itsekin.
− Murteita on aina pidetty puhtaina ja arvokkaina, mutta slangia on alettu arvostaa vasta paljon myöhemmin.
Erkki Johannes kertoo emeritusprofessori Heikki Paunosesta, jonka omaa kotikieltä slangia ei noteerattu yliopistossa lainkaan. Kansantaiteilija M. A. Nummisen seminaarityön aiheeksi ei kelvannut slangi, mutta Someron murre kyllä kävi.
− Helsinkiä pidettiin paheiden pesänä eikä slangia ole kerätty talteen samalla intensiteetillä kuin murteita.
Nyt on korkea aika kerätä puhuttua slangia ennen kuin viimeisetkin vanhan slangin taitajat kuolevat ja vievät mennessään arvokasta tietoa. Kauhanen on itse äänittänyt noin kahdenkymmenen slangintaitajan kieltä.
Oma salakieli
− Slangi on enemmän kuin pelkkä tapa puhua. Se on identiteettijuttu. Slangi yhdisti lapset tiettyyn paikkaan.
2000-luvulla slangin arvostus nousi, mistä on kiittäminen Heikki Paunosen kirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii, josta heltisi Tieto-Finlandia. Stadin slangi ry sai paljon uusia jäseniä, ja kiinnostus tätä puhetapaa kohtaan lisääntyi. Samoihin aikoihin Aku Ankka tehtiin slangiksi, missä Erkki Johannes Kauhanen oli Paunosen ohella asiantuntijana mukana.
Kaikki slanginpuhujat eivät kuitenkaan ole mielissään slangin saamasta huomiosta saati sen analysoinnista.
− Jotkut sanovat, että älä ala landelaisille opettaa slangia, tää on meiän oma salakieli.
Vaikka Kauhasen isä puhui pojalleen yksinomaan slangia, hän puhuu itse yleiskieltä.
− Meidän pihalla puhuttiin 50-luvulla yhtä paljon vedenkieltä kuin slangia.
Rakkaus slangiin kuitenkin roihuaa ja pääsi täyteen liekkiinsä 1990-luvun puolivälissä.
− Muutin avoliittoon tamperelaisen naisen kanssa, jonka sukulaiset eivät ymmärtäneet Stadin eikä slangin päälle. Kotiseuturakkaus innosti minua pitämään esitelmiä Helsingistä ja perustin myös aiheeseen liittyvät nettisivut.
Yli kymmenessä vuodessa www.slangi.net-sivustolle on kerääntynyt mittava aineisto slangista.
− Tunnustusta on tullut apulaiskaupunginjohtajaa myöten. Monet ulkomaiset yliopistot viittaavat sivustooni, kun puhuvat slangista.
Silti sivuston ylläpitäminen on pelkkä harrastus, kuten Erkki Johannes sitä vaatimattomasti nimittää.
Missä aitoa slangia sitten vielä kuulee?
− Hakaniemen torilla ja joissain Kallion pubeissa sitä voi kuulla.
Kauhasen sivustolla on myös ääninäytteitä, joita voi käydä kuuntelemassa. http://koti.mbnet.fi/joyhan/index.html
Slangin nykytila
Myös slangi muuttuu ajan myötä, vaikka kaikki eivät tätä hyväksykään.
− Nykyslangia käyttävät muun muassa Itä-Helsingin rap-artistit, kuten Notkea rotta ja Steen Christensen. Tätä slangia kuulee Kurkimäessä, Myllypurossa, Kontulassa.
Nykyslangissa on vaikutteita anglo-amerikkalaisesta nuorisokulttuurista, joka on uuden tekniikan avulla levinnyt ympäri Suomen. Englannista on otettu paljon sanoja.
− Nykyslangille on myös tyypillistä, että alakulttuureilla on omat kielensä. Skeittarit puhuvat eri kieltä kuin hevarit.
Mikä on Stadi?
- Stadi on Helsinki, siis Stadi, isolla.
- Stadi on Stadin slangia, joka on tullut ruotsin sanasta stad,-en.
- Stadi-sana on syntynyt joskus 1900-luvun alussa.
- Viime sotiin asti Stadi oli sama kuin Hesa.
- Nykyisin perusstadilaiset puhuvat Stadista, landet ja muuttojengi Hesasta.
- Voidaan sanoa, että Stadi on sitä, että on umpipihat ja raitiovaunut kulkevat lähes kotiovelle.
(Lähde: www.slangi.net)
Erkki Johannes Kauhanen luonnehtii seuraavissa teeseissä stadilaisuutta provokatiivisesti:
- Stadilaiseksi ei kukaan synny, eikä sitä äidinmaidostakaan imetä.
- Stadilaiseksi voi kasvaa ja kehittyä asumalla täällä, oppimalla tuntemaan kadut ja pihat, torit ja rannat, käymällä täällä koulua tai työskentelemällä ja viettämällä vapaa-aikaa Stadissa.
- Stadilainen ei elämöi omalla ”stadilaisuudellaan". Hänelle on tyypillistä ennemminkin vaatimattomuus kuin rehentely: moni stadilainen pitää nykyistä ”slangi-buumia” liiallisena ja turhanpäiväisenä.
- Stadilainen "tietää itsensä, mutta antaa arvon toisillekin”: Hän tietää, että Stadi on paras mesta, mutta että muut eivät ole huonompia.
- Stadilainen arvostaa avoimuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa ja auttaa aina toista stadilaista, mutta myös muita avun tarpeessa olevia. Hän on rento ja reilu.
- Stadilainen ei hakeudu väkivaltatilanteisiin − ei siis ole tappelun aloittaja − vaan yrittää selvittää ristiriidat puhumalla. Jos hän tahtomattaan joutuu tilanteeseen, jossa fyysiset otteet ovat ainoa kunniallinen tie selvittää syntynyt ristiriita, hän ei potki vastustajaa, eikä käy maassa makaavan kimppuun.
(Lähde: www.slangi.net )
Lisätietoa slangista:
www.slangi.net
Heikki Paunonen, Tsennaaks Stadii, bonjaaksi slangii