Julkaistu: 1.3.2009
Ristikoissa kiehtoo arvoituksen ratkaisu
Oudolta kuulostavien vihjeiden avulla pitäisi täyttää ruutuihin sanoja. Siinä se ristikon viehätys piileekin.
Suomen ensimmäinen sanaristikko julkaistiin vuonna 1925 Suomen Kuvalehdessä. Kolmenkymmenen vuoden päästä eli vuonna 1955 julkaistiin ensimmäinen kuvaristikko Helsingin Sanomissa. Tuolloin alkoi ilmestyä myös ensimmäiset ristikkolehdet, joita nykyisin on jo 60−70.
Ristikoiden ratkomisessa pitävät edelleen pintansa kynä ja paperi, eikä netistä ole uhkaajaksi.
− Useimmat ratkojat ovat saaneet kipinän ristikoihin ennen nettiä ja ovat nyt keski-ikäisiä, Antti Skyttä ristikkoseura Sanasepoista kertoo.
Ristikoiden suosio on Skytän mukaan melko vakiintunut. Mikä saa ihmisen pohtimaan vihjeitä ja miettimään oikeaa sanaa?
− Ristikoissa kiehtoo arvoituksen ratkaisu, joka aukeaa ponnistelujen kautta. Ahaa-elämys palkitsee. Ratkojat ovat kiinnostuneita kielestä ja sanoilla leikittelystä.
Harrastuksen parissa kehittyy sanavarasto ja yleistietous, ja aivotkin pysyvät vireinä. Itseään kannattaa haastaa ja siirtyä vaikeampiin ristikoihin, kun ratkominen alkaa olla helppoa.
− Valtaosa ristikoista on helppoja. Ristikkolehtien kannessa on viitteitä, minkä tasoisista ristikoista on kyse. Jos haluaa mitata omaa osaamistaan, suosittelen Punainen pelikaani -lehteä, jossa on jokaisessa numerossa eri vaikeusasteen ristikoita.
Aloittelijan kannattaa ottaa ensin helppoja ristikoita ratkottavaksi, koska muuten harrastus tyssää, jos ei saa kuin pari sanaa kirjoitettua. Ristikoiden laatijat pyrkivät siihen, että ratkomisessa ei tarvitse mitään lähdekirjoja.
Parasta ristikoissa on Antti Skytän mielestä se, kun pystyy kehittämään omaa ratkaisukykyään.
Lisätietoa: www.sanasepot.fi ja www.sanaristikot.net