Julkaistu: 2.5.2009
Puhelimitse apua kielikysymyksiin
Kielitoimiston puhelinneuvonta on vastannut kansalaisten kielikysymyksiin jo yli 60 vuoden ajan. Tavallisimmat soittajat ovat ammatissaan kirjoittavia, ja pulmat koskevat useimmiten käytännön kielenkäyttötilanteita.
Kielitoimiston tutkija Riitta Eronen on ollut Kotuksessa töissä jo vuodesta 1985.
Huone on kapeanmallinen ja siisti. Ikkunan ääressä on puhelin ja rulokaapeissa runsaasti lähdekirjallisuutta. Oveen on lisätty vanhanaikainen kyltti, jossa lukee ”Telefoni yleisölle”.
− Päivystysvuoro osuu kohdalle kerran viikossa ja kestää 2,5 tuntia. Soittoja tänä aikana tulee parisenkymmentä. Viimeksi kysyttiin yhdyssanoista, ajatusviivan ja yhdysmerkin käytöstä ja taivutusasioista, sanotaanko intranetiin vai intranettiin, Kielitoimiston tutkija Riitta Eronen kuvaa työtä puhelinneuvonnassa.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen eli Kotuksen neuvontapuhelimeen vastaa seitsemän henkilöä, joilla on kiertävät vuorot. Aiemmin tehtävää hoiti kaksi ihmistä päivittäin.
− Kivaa, elävää, vastuullista, joskus jopa hauskaa, Riitta Eronen sanoo, kun häntä pyytää kertomaan, minkälaista on vastata soittajien kysymyksiin.
Eronen on ollut Kielitoimistossa töissä jo 24 vuotta, joten hänelle on karttunut melkoisesti kokemusta.
− Tätä työtä tehdään aluksi toisen rinnalla ja siinä opitaan vähitellen.
Haastatteluhetkellä naapurihuoneen harjoittelijaa vähän hirvittää ensimmäinen kerta yksin puhelinneuvonnassa, mutta tukea on luvassa.
Tärkeät tukijoukot
Puhelinneuvonnan huoneessa on käden ulottuvilla paljon sähköisiä aineistoja ja muuta lähdekirjallisuutta, josta voi etsiä vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Kotuksessa on kielen eri alojen asiantuntijoita, joilta saa apua tarvittaessa. Lisäksi talon ulkopuolella on tahoja, joilta kysyä.
− Tätä työtä ei voisi tehdä yksin ilman näitä taustavoimia, koska jotkut kysymykset vaativat perusteellista selvittelyä, Eronen painottaa.
Kiperiä tilanteita ovat ne, kun pitää ottaa kantaa uuteen erikoisalan termiin tai jopa luoda sellainen. Silloin alkaa etsintä: kuka tietää tästä asiasta, millaisia toimia asian eteenpäin vieminen vaatii.
− Jos emme heti osaa vastata, pyydämme kysymyksen sähköpostitse ja käsittelemme sitä myöhemmin laajemmalla joukolla ja taustoja selvitellen. Vastaamme sitten mahdollisuuksien mukaan, mutta ihan kaikkia emme pysty auttamaan. Esimerkiksi kaikkien sanontojen alkuperää ei yksinkertaisesti tiedetä.
Puhelimessa on mietittävä tarkkaan, mitä sanoo, jotta soittaja saa tarvitsemansa avun. Palvelutyössä tarvitaan myös kärsivällisyyttä. Väsymyskin on tuttua, koska välillä puheluita on niin paljon, ja asiat hankalia.
Aina soi
Kaikki kielineuvonnan puhelut kirjataan, ja vanhoja neuvonnan päiväkirjoja onkin kertynyt arkistoon seinällinen. Toiminta aloitettiin vuonna 1945, ja heti se herätti kiinnostusta. Alkuaikoina puheluita tuli noin 15 päivässä, kun niitä nykyään tulee kaksinkertainen määrä.
− Aamupäivät ovat vilkkaita, mutta täysin hiljaista aikaa ei ole, koska puhelin soi koko ajan, Eronen sanoo.
Yhdellä soittajalla saattaa olla useita kysymyksiä, ja silloin puhelu kestää. 20 minuuttia on Erosen mielestä liian pitkä aika neuvoa yhtä soittajaa, koska vuoron aikana pyritään palvelemaan mahdollisimman montaa.
Kielitoimiston selvityksen mukaan asiakkaat edustavat eri ammattiryhmiä laidasta laitaan, mistä voi päätellä, että harvassa työtehtävässä selviää ilman kirjoitustaitoa. Toimittajat, toimitussihteerit, tiedottajat, sihteerit, kanslistit, virkamiehet, opettajat, kouluttajat, kääntäjät mutta myös eläkeläiset ja opiskelijat ottavat yhteyttä neuvontapuhelimeen. Vastoin yleistä luuloa sanaristikoiden täyttäjät ja vedonlyöjät edustavat soittajien vähemmistöä.
Runsaan 60 vuoden aikana puheluita on tullut 638 000. Vuonna 2007 soittoja tuli noin 7 800 ja viime vuonna 6 500. Pudotus johtuu Kotuksen muutosta, jolloin neuvontapuhelin oli osittain kiinni. Mutta selvää on, että palvelulle on kysyntää.
− Puhelimessa on ruuhkaa, eikä tänne aina pääse läpi.
Sähköpostineuvontaa kokeiltiin muutama vuosi sitten, mutta se oli työvoimaan nähden liian aikaa vievää. Neuvoja ei päässyt tekemään tarvittavia vastakysymyksiä, ja palvelu oli hidasta. Tällä hetkellä neuvontatarvetta taas tutkitaan ja suunnitelmissa on sähköinen lomake, jolla ohjataan kysyjää muotoilemaan asiansa.
Tyhmää kysymystä ei olekaan
− Kysymykset koskevat käytännön kielenkäyttötilanteita ja yleensä yleiskieltä. Tekstilajit vaihtelevat markkinointiteksteistä kuolinilmoituksiin, Eronen kertoo.
Kysyttävät asiat kuvaavat ajan henkeä. Kun Suomeen tuli euro, haluttiin tietää, miten se ja sentti lyhennetään. Kun Tarja Halosesta tuli presidentti, mietittiin, voiko häntä sanoa rouvaksi, kun hän ei ollut naimisissa. Tänä vuonna on tiedusteltu paljon taloussanastoa. Maahanmuuttajasanasto on myös usein kysyttyjen listalla: sana uussuomalainen on jo Kielitoimiston sanakirjassakin, ja uusin tiedustelu koski sitä, pitäisikö sanan maahanmuuttaja tilalla käyttää ilmausta maahanmuuttanut.
− Mikään kysymys ei ole tyhmä. Pyrimme neuvomaan kaikkia soittajia ja kertomaan myös vastauksen perusteen.
Työpaikalta soittavat tarvitsevat tyypillisesti vastauksen senhetkiseen tekstiin, joka pitää saada eteenpäin. Kielitoimistossa tiedetään usein ensimmäisten joukossa vaikkapa, mikä näyttely on tulossa, kun sen nimen tai esittelytekstien kieliasua on tarkistettu.
Vapaa-ajalla ihmiset kysyvät sanojen alkuperää tai arvostelevat tiedotusvälineiden kieltä.
Pääsääntöisesti soittajat ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun, mutta kun ollaan kieliasioiden parissa, aina ei voi antaa yksiselitteistä juu- tai ei-vastausta. Tämä harmittaa joitakin.
− Kieli ei ole niin yksinkertaista kuin koulussa opetetaan. Esimerkiksi erisnimen ja yleisnimen rajat häilyvät. Riippuu asiayhteydestä, voidaanko sanoa meidän Mauno vai meidän Maunomme. Jos puhutaan lähipiiristä, meidän Mauno käy, mutta jos tarkoitetaan presidenttiä, on suositeltavaa käyttää asua meidän Maunomme.
Koska kaikkiin kysymyksiin ei ole yksiselitteisiä ohjeita, kielenkäyttäjältä vaaditaan omaa harkintaa. Puhelinneuvojan tavallisin lähde on yksikielinen sanakirja, jota voi suositella myös kaikille soittajille. Kotuksen verkkosivuilta voi myös lukea tyypillisimpien kysymysten vastauksia.
Kielitoimiston neuvontapuhelin 020 781 3201 (maanantaisin ja perjantaisin klo 9–11.30, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 9–14)
Lähteet: Pirjo Hiidenmaa: Kielitoimiston puhelinneuvonta − kuka kysyy ja miksi?, Kielikello 3/2001
Taru Kolehmainen: Kielenneuvontatoimisto vastaa − mitä kysyttiin 60 vuotta sitten?, Kielikello 3/2008