Julkaistu: 1.3.2009
Murrematkalla Suomessa
Tällä maakuntamatkalla saat maistiaisia Suomen murteista. Lyhyistä dialogeista voi päätellä kullekin murteelle tyypillisiä piirteitä. Suupielet ylöspäin ja menoksi!
Kuva: Miiko Metsäaho
Kolmekymppinen Reetta Raatikainen on päättänyt lähteä kiertämään Suomea lomalla. Hän lähtee Helsingistä ja ajaa Suomea myötäpäivään. Matkan varrella hän käy tapaamassa sukulaisia ja tuttavia. Ensimmäinen etappi on Turku, jossa asuvat Aino-täti ja Tarmo-setä.
Mää ole Turust
Punainen omakotitalo löytyy melko vaivattomasti. Aino-täti häärää ulko-ovella ja tulee vastaan.
− Päivä vaa!
− No hei, Reetta sanoo.
− Täyty ny oikkein kärest tervettää. Aino-täti vispaa Reetan kättä ja kehottaa käymään sisään. Eteisessä Tarmo-setä tulee vastaan.
− Ei mar, kuka sää ole?
Reetta esittäytyy, ja Tarmokin vatkaa kättä.
− Oleksää syäny mittä?
Reetalla ei ole nälkä, mutta kahvit hän lupaa juoda. Aino-täti touhuaa kahvin kanssa, ja Tarmo-setä kertoo laveasti uudesta veneestään.
− Lakka sää ny jo prätisemäst, et määki saan jottan pauhat, Aino-täti kaataa kahvia ja mulkaisee Tarmo-setää. Tämä etsii katseellaan keksejä.
− Onk jotta kaffeleippä?
Aino-täti nostaa voileivät, kakun ja keksit pöytään ja alkaa rupatella siskontyttönsä kanssa. Aika kuluu huomaamatta. Viimein Reetta sanoo, että on aika jatkaa matkaa.
− Älä ny hätiköit. Sare o ny orotettavis, Tarmo yrittää toppuutella lähtijää, mutta Reetta tahtoo jatkaa matkaa ja ehtiä Tampereelle yöksi.
Tarttis saara uuret rikoot
Tampereella hotellissa menee hetki ennen kuin uni tulee silmään. Aino-tädin ja Tarmo-sedän jutut hymyilyttävät. Seuraavana päivänä Reetta on sopinut tapaavansa kummitätinsä Sokoksella.
Täti tulee kädet ojossa vastaan ja halaa lämpimästi.
− Morjesta. Ootsä tavannu meitin Pirren?
Kummitädin tytär on kasvanut viime näkemästä ja on noin 12-vuotias. Kolmikko siirtyy naistenosastolle katsomaan vaatteita, koska Pirre tarvitsee uudet housut.
Kummitäti parkkeeraa itsensä aletangon lähelle ja löytää sieltä kuviollisen paidan.
− Ooksää myyjä? Paljos tästä pyyretään?
− 25 euroa.
− Säähän piukkaa hintaa pirät.
Pirre on löytänyt mieluisia vaatteita ja haluaa mennä sovittamaan niitä.
− Mää käyn kopis.
Kummitäti juttelee Reetan kanssa ulkopuolella ja lähtee sitten katsomaan Pirreä. Reetta kuulee ulkopuolelle kummitädin sanat:
− Ei mahru. Liika iso. Turhan porttinen. Oiken raikkaan väriset rikoot.
Pirre on tyytyväisen näköinen, kun he tulevat sovituskopista.
− Mää tarkotin vähä toisellaista, mutta olkoon ny, kummitäti myöntyy ja nostaa oranssinväriset trikoot kassalle.
Ostosten jälkeen he istuvat pitkään puistossa ja syövät jäätelöä. Reetta lähtee jatkamaan matkaa seuraavana määränpäänään Seinäjoki.
Kyllon komia ilima
Aurinko paistaa lämpimästi, ja Reetalla on kuuma. Onneksi Seinäjoen kyltit jo näkyvät, ja hän pääsee pian levähtämään. Seinäjoella hänellä ei ole tuttuja, ja hän on suunnitellut yöpyvänsä matkustajakodissa. Sitä on hankala löytää, ja Reetta pistäytyy baarissa syömässä.
− Saikko maarus täytehen? tarjoilija kysyy.
− Kyllä kiitos. Voisitko neuvoa minulle tietä, kun en löydä matkustajakotia?
− Ei sinne oo ku karikannakkoos. Esson tykyä käännytähän oikialle kärelle ja mennähän pari kilomeeteriä. Mä viisaan sulle oikian osoottehen.
Näillä ohjeilla Reetta osaa perille. Hän kantaa reppunsa sisään ja ilmoittautuu vastaanotossa.
− Kyllon komia ilima, vastaanottovirkailija toteaa ja sanoo, että avainten kanssa menee hetki.
Reetta istahtaa sohvalle odottamaan, ja vanha mies tulee juttelemaan.
− Kärsiikö puhutella? Et taira maakalaasia olla?
− En ole, tulen Helsingistä.
− Mä lähärin tänne vähä ilimoottumahan, mies sanoo ja kaivaa piipun taskustaan.
Samassa vastaanottovirkailija jo tuleekin ja ojentaa avaimet. Hän kuiskaa Reetalle:
− Se on aiva hirviä flikastamahan.
Mitäpä tiijät?
Varhain seuraavana aamuna Reetta luovuttaa huoneensa ja suuntaa autonsa kohti Oulua, jossa odottaa vaari. Vaari on vielä melko hyvässä kunnossa mutta on muuttanut kerrostaloon, koska ei jaksa yksin tehdä omakotitalon töitä. Muisti vaarilla vähän reistailee, mutta muuten hän on oma itsensä.
Kun Reetta kehuu vaarin pirteää olemusta, tämä tokaisee:
− Ei pijä paikkaasa. Minä oon sairastanu nuita jalakoja. Kevät oli vaikia kun tuli vettä sieraimista iliman määrättä.
Vaari linkuttaa olohuoneeseen, jossa on pöydät täynnä sanomalehtiä.
− Paappa nuita lehtejä pois.
Hän ottaa kirjahyllystä valokuva-albumin ja alkaa näyttää kuvia Reetalle.
− Mikkä on nämä pojat, en muista heijän nimejään.
Reetta kertoo, että kuvassa ovat hänen veljensä Lauri ja Lasse.
Kesken kuvien katselun vaari kysyy Reetalta:
− Ookkonä naimisisa? Minä oon kuuetta kymmenettä siinä ansasa ollu.
Reetta tyytyy toteamaan vaarille, että hän on naimaton.
Puolen päivän aikaan Reetta tarjoutuu tekemään lounasta.
− Minä en oo syönnille ranttu mutta lanttua minä en syö.
Reetta jättää lihasopasta lantun pois.
Vaari kehuu vuolaasti soppaa:
− Oli mokoma hyvvää. Nii oli täyttävää että ei tuu näläkä.
Pois lähtiessä Reetta vie roskat ja luetut sanomalehdet roskikseen.
Mitäs vahtaat?
Autossa Reetta epäröi, jatkaako matkaa pohjoiseen vai itään. Hän päätyy käymään Rovaniemellä ja soittaa autosta Vekalle, johon on tutustunut joskus laskettelureissulla. Veka lupaa tulla vastaan asemalle.
− Mitäpä sie? Onpa mukava nähhä.
− Mitäs tässä. Olen maakuntamatkalla. Hyppää kyytiin, niin ajellaan vähän.
Veka hyppää vaivattomasti etuistuimelle ja ryhtyy oppaaksi. Reetta tarjoaa hänelle karttaa, mutta Veka kieltäytyy:
− Ilmanki mie perille ossaan.
Reetta nauttii Lapin maisemista. Vähän ajan päästä hän muistaa, että pitäisi päästä kauppaan.
− Ei niitä markettia ole joka lähthön. Missäs molema? Son rohki pitkä taival.
Reetta sanoo, että hänellä ei ole kiirettä. Veka tuijottaa sivuprofiilia kiinteästi.
− Sie oot nätin näköne tyär.
Reetta vaivaantuu. Hän halusi vain ajella Vekan kanssa ystävinä.
− Palataan takasin.
− Mie alan suivaintumhan tähän homhan. Et sunkan sie piä minua pörrönä?
Loppumatkan he istuvat hiljaisina ja tuijottavat eteensä. Asemalla Veka nousee kiukkuisesti autosta ja sanoo:
− Mie kilhautan sulle.
Nyt syyvvään
Reetta ei tahdo viipyä Rovaniemellä enää yhtään kauempaa vaan jatkaa matkaansa. Hän ajaa yötä myöten Kajaaniin. Keskustan liepeillä on pieni hotelli, josta Reetta saa huoneen. Hän kömpii suoraan puhtaiden lakanoiden väliin ja nukkuu yli puolen päivän. Herätessään Reetalla on kiljuva nälkä. Alakerrassa tarjoillaan lounasta seisovasta pöydästä.
Naapuripöydässä on isä, äiti ja neljä lasta.
− Jottae pitäs suuhusa katella. Ohan tässä juustoo eli makkarata. Isä kiertää noutopöytää ympäri.
− Ruppee nii leivän maku muistumaa mielee, äiti sanoo ja ohjaa pesueensa hakemaan ruokaa.
Pöydässä ei ole ruokailuvälineitä.
− Puuttuu vuan veihti ja kahvelj.
Perhe syö antaumuksella.
− Tämä se on suunmukkaesta, vanhin lapsista kehuu ja pyyhkii suupieliään.
Pöydän ohi kulkee keski-ikäinen nainen, joka huomaa perheen äidin ja kysyy:
− Onko tämä tottakaa, että sinnout siinä? Mitteepä out hommehtinna?
− En ou ollunna oekeessa sätkässänj. Vasta nyt ruppeen olostummaan tähän kaapunnin meininkii.
− No käähhän mökissä!
− Tulen kuhahäntä kerkiin, äiti sanoo ja osoittaa jälkikasvuaan.
Reetta on syönyt itsensä täyteen ja kellahtaa hotellihuoneen sängylle. Hän päättää jatkaa ajamista vasta seuraavana aamuna.
Miu mau mukkaan
Lappeenrannan vierailu on matkan kohokohta ja se on tarkoituksella viimeinen kohde. Reetta on sopinut serkkujensa kanssa, että viipyy siellä ainakin pari yötä. Teresa ja Natalia ovat suunnilleen samanikäisiä ja ovat luvanneet näyttää helsinkiläiselle kaupunkia. Tytöt asuvat kahdestaan vuokra-asunnossa melko lähellä keskustaa.
− Tere! Ei oo nähtykää ko viimeeks.
Jälleennäkeminen on lämmin ja riehakas. Natalia kaivaa viinipullon esille.
− Eiks oteta tutskut.
Iloinen nauru ja puheen pulputus täyttävät olohuoneen.
− Hyvväähän hyvä o. Anna miul ja, Teresa sanoo siskolleen, kun tämä kaataa loput viinipullosta laseihin.
Naiset alkavat valmistautua illanviettoon. Teresa pukee päällensä lyhyen kotelomekon.
− Se on ruumiinmukane.
− Se o niinko olla ja voi, kaikist parrai. Kyl tää miul passajaa. Teresa on vähän loukkaantunut.
− Ehä siit ois tarvint törähtää, Natalia lepyyttelee.
− Se o miu mau mukkaa.
Jokaiselle löytyy mieluisat vaatteet päälle, ja naiset pääsevät sovussa bussipysäkille mutta vähän liian myöhään.
− Se kerkis just lähtemää.
− Sellasen matkan männöö kätejalkaa. Myö lähetää lampsimaa sinne.
Ilta on lopulta hauska ja onnistunut. Reetta on serkkujensa luona kolme yötä ja viihtyy erinomaisesti.
Suomen murteet on tapana jakaa itä- ja länsimurteisiin.
Lähteenä käytetty teosta Suomi-murre-suomi-sanakirja, Riikka Tervonen ja Mikko T. Virtanen (Gummerus). Murrerepliikit on lainattu teoksen asioimislauseista.