Julkaistu: 1.8.2009
Mistä näitä sanoja oikein pulppuaa?
Uusia sanoja syntyy joka vuosi tuhansia. Kieli säilyy tuoreena, kun siihen tulee koko ajan uutta aineista.
Kuva: Miiko Metsäaho
Kielitoimiston sanakirjassa on yleiskielen sanoja ainakin satatuhatta kappaletta. Uusimpaan versioon hyväksyttiin 4 000 sanaa, joita ei ollut kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä cd-perussanakirjassa. Käytetyimmät sanat ovat usein kuitenkin hyvin vanhoja ja muuttuvat hitaasti. Näitä ovat pronominit, konjunktiot ja monet taipumattomat sanat. Ikivanhojen perussanojen alkuperää on mahdotonta selvittää, koska ne ovat olleet kielessä aina.
Uusia perussanoja saadaan lainaamalla muista kielistä. Sanassa saattaa olla aluksi vierasperäisyyteen viittaavia äänteitä, mutta vähitellen se sulautuu suomen kieleen. Esimerkkejä hyvin vanhoista lainasanoista ovat nimi, osa, sata ja vesi, joiden kirjoitus- tai äänneasusta ei pysty päättelemään, että ne olisivat lainoja. Helpoin tapa muodostaa uusia sanoja on tehdä yhdyssanoja. Uudissanoista suurin osa on juuri erityyppisiä yhdyssanoja, jotka ehkä elävät hetken tai jäävät pysyvästi käyttöön.
Käyttäjien päätösvalta
Uusia sanoja voi tänä päivänä keksiä kuka tahansa. Konsulttien piikkiin voidaan laskea sanat huomiotalous ja markkinatalous. Lööppilehdet keksivät sanan salarakas, joka levisi laajasti käyttöön. Harry Potterin myötä olemme tutustuneet jästeihin, huispaukseen, ilmiintymiseen, kärmessuuhun, poimittaislinjaan.
Viime vuosien uudissanoja ovat muun muassa erilaiset seksuaalit. Metroseksuaali on itsestään huolta pitävä heteromies, joka tuntee pukeutumisen trendit eikä häpeile käyttää kosteusvoiteita. Vastakohtana taas on retroseksuaali. Hänkin on heteromies, mutta hän ei tuhlaa aikaansa turhanpäiväiseen itsensä puunaamiseen vaan tekee rehtejä miesten töitä eikä pelkää liata itseään.
Sanat tarvitsevat vakiintuakseen tarpeeksi käyttäjiä. Monenlaisia tähdenlentoja ja viritelmiä on nähty. On ehdotettu käytettäväksi naisesta persoonapronomia hen, jotta mieheen ja naiseen voisi viitata eri sanoilla. Sitten on erilaisia sanoja, joille on ehdotettu toista muotoa: sohva eli joukkoistuin, kioski eli myymiö, hautausmaa eli loppunukkumo, push upit eli pursot, stay upit eli seisottimet, stringit eli persiöt. Hauskoja ovat, mutta kielenkäyttäjät eivät ole näihin tarttuneet.
Uusia suosituksia ehdottaa suomen kielen lautakunta. Se on ehdottanut välillä myös sanoja, jotka eivät istu kansalaisten suuhun, kuten uutistaa (uutisoida), asuinliitto (avoliitto), sentin lyhenne snt (c).
Sanat iän mukaan
Nuorten puheessa muutos on vauhdikkainta, siksi vanhemmilla ihmisillä on työ pysyä perässä. Toimitukseen otti yhteyttä eräs rouva, joka pyysi kirjoittamaan nuorison kielestä, koska hän ei ymmärtänyt lastenlastensa puheesta enää mitään. Muutos saattaa olla kuitenkin niin vikkelää, että se mitä on tänään kirjoitettu, on jo huomenna vanhanaikaista. Uusia sanoja saattavat käyttää vain tiettyyn pieneen piiriin kuuluvat henkilöt tai sitten niitä käytetään omassa jengissä, jossa vain sisäpiiri ymmärtää, mitä puhutaan. Kaikkea ei olekaan tarkoitettu mummon korville!
Jos nuori haluaa kehua jotain asiaa tai ihmistä, hän käyttää todennäköisesti sanoja ihku, hotti tai ihan killeri. Killeri-sana merkitsee myös kännykkään soitettavaa ilmoitussoittoa, josta toinen nimitys on häläri.
Nuoret luokittelevat toisiaan herkästi. Yksi teinityttöjen ryhmä on pissikset, jotka pukeutuvat rohkeasti, juovat siideriä ja pissaavat pusikoihin. Tästä tulee nimi pissaliisa eli pissis. Teinipoikien vastaava nimitys on fruittari. Jos poika taas viihtyy paljon tietokoneiden parissa, lukee kaunokirjallisuutta ja on älykäs, saa helposti lisänimen nörtti. Näiden lisäksi on useita erilaisia alaryhmiä ja luokitteluja, joista saa lisätietoja nuorilta itseltään.
Nuoruuteen kuuluu myös alkoholikokeilut. Humalaa kuvaavia sanoja ovat ainakin olla kuoseissa, tauluissa, frisbeissä, pajareissa, kivessä tai pleksit.
Käytetyt ilmaisut vaihtelevat jengeittäin. Yksi tapa kuulua tiettyyn ryhmään on käyttää sisäpiirin sanoja ja puhetyyliä. Aikuisen ei tarvitse omaksua nuorison kieltä, koska voihan sitä kysyä, mitä tarkoitat.
Tyhmintä mitä aikuinen voi tehdä, on pyrkiä puhumaan samaan tapaan kuin nuoret. Silloin tekee itsestään naurunalaisen. Mutta aina voi tehdä pientä kielitieteellistä keräystä ja muodostaa sanalistoja, mitä mikin sana tarkoittaa, ja laskea samalla, kuinka pitkä niiden elinkaari on.
Lähteinä käytetty Lari Kotilaisen ja Annukka Vartevan kirjaa Mummonsuomi laajakaistalla, WSOY ja Kaisa Häkkisen teosta Mistä sanat tulevat
Poimintoja vuoden sanoista, jotka ovat esiintyneet usein tiedotusvälineissä
asustekoira
= sylikoira, joka usein täydentää lehtien seurapiiripalstoilla esiintyvän julkkiksen asua
euro-orpo
= lapsi, jonka vanhemmat työskentelevät pitkiä aikoja ulkomailla
hajukeittiö
= trendikäs ruoanlaitto, jossa hajuilla on erityisen suuri merkitys
hammasmerkki
= virvoitusjuomapulloihin ehdotettu merkintä, josta kävisi ilmi juoman vaikutus hampaille
helikopterivanhemmat
= aikuisten lasten asioita ylettömästi seuraavat ja hoitavat vanhemmat
imagojono
= ravintoloiden edessä turhaan pidettävä jono
kalapuikkoviikset
= leikillinen sanonta suorista viiksistä, joita on pidetty äijien tunnusmerkkinä
koiranomi
= koirien kasvatukseen ja ongelmakoiriin koulutuksen saanut
maidoke
= kahviautomaateissa käytettävä maidon korvike
rakkausloma
= runoilija-kansanedustaja Tommy Tabermannin ehdottama, ihmissuhteiden kohentamiseen tarkoitettu loma
spoilata
= paljastaa etukäteen kirjan tai elokuvan juoni ja pilata muiden ilo
(Lähde: Mitä Missä Milloin 2009. Otava)