Julkaistu: 2.5.2009
Lippu salkoon Snellmanin kunniaksi
Filosofi, yhteiskunnallinen kirjailija ja valtiomies, kansallisen sivistyselämän eloonherättäjä J.V. Snelllman vaikutti ratkaisevasti suomen kielen oikeuksiin ja oman rahan saamiseen. Snellmanin syntymäpäivänä 12.5. liputetaan myös suomalaisuuden päivää.
Johan Vilhelm Snellman (1806–1881) syntyi 12.5.1806 Tukholmassa, jonne hänen vanhempansa merikapteeni Christian Henrik Snellman ja Maria Magdalena (os. Röring) olivat muuttaneet Pohjanmaalta. Perhe muutti takaisin Suomeen vuonna 1813. Kymmenvuotiaana Snellman aloitti opintonsa Oulussa ja kuusi vuotta myöhemmin kirjoittautui samanaikaisesti Johan Ludvig Runebergin ja Elias Lönnrotin kanssa Turun Akatemiaan tavoitteenaan papin ura.
Huhtikuussa 1831 Snellman suoritti kandidaatintutkinnon, jonka painopiste oli filosofiassa. Suomessa oli valtavirtauksena tuolloin hegeliläinen filosofia, jota Snellmankin ajattelussaan seurasi korostaen kansallishengen merkitystä. Yhteiskunnallinen toiminta kiinnosti häntä jo varhain, ja hän osallistui aktiivisesti ylioppilaskunnan ja Lauantaiseuran toimintaan. Puolustaessaan akateemista itsehallintoa Snellman saikin rettelöitsijän maineen. Hänet nimitettiin 29-vuotiaana eli vuonna 1835 Helsingin yliopistoon filosofian dosentiksi, mutta hänen tiedemiehen uransa katkesi ristiriitoihin.
Tieteellistä tutkimusta ja toimittajan töitä
Snellman vietti vuodet 1839−42 Ruotsissa ja Saksassa, ja tuolloin hänen tieteellinen tutkimustyö ja julkaisutoiminta olivat vilkkaimmillaan. Hänen pääteoksenaan pidetty kirja Läran om staten ilmestyi vuonna 1842. Myös Snellmanin kansallinen ohjelma muotoutui selvästi matkan aikana. Snellman arvosteli ruotsinkielistä sivistyneistöä siitä, että se ei välittänyt väestön suomenkielisen valtaosan henkisestä ja aineellisesta kehityksestä. Snellmanin mukaan suomenkielinen rahvas oli sivistettävä.
Suomeen palattuaan Snellman muutti Kuopioon vuonna 1843. Viran ohessa hän toimitti vuosina 1844−46 ruotsinkielistä Saima-lehteä, jossa hän julkaisi kasvatukseen ja kansalliseen aktivoimiseen liittyneitä artikkeleita. Saima kuitenkin lakkautettiin yhteiskuntakriittisyytensä vuoksi, mutta pian Snellman toi ajatuksiaan julki Elias Lönnrotin nimissä ilmestyneessä lehdessä Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning. Käytännöllisempiä neuvoja hän jakoi suomenkielisessä Maamiehen ystävä -lehdessä vuonna 1844.
Tasa-arvoinen suomen kieli ja markka
Snellman avioitui vuonna 1845 kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin kanssa. Vuoden 1848 levottomuuksien vuoksi häntä ei valittu filosofian professoriksi. Perhe muutti vuoden 1849 lopussa Helsinkiin. Olojen rauhoituttua hänet nimitettiin Aleksanterin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi, sillä maineestaan huolimatta monet viranomaiset arvostivat häntä.
J. V. Snellman jätti 1850-luvulla yhteiskunnallisen kritikoinnin ja keskittyi Suomen taloudellisten mahdollisuuksien kehittämiseen. Aleksanteri II:n noustua Venäjän valtaistuimelle yhteiskunnalliset olot tulivat Suomessakin vapaammiksi. Snellman kutsuttiin alkuvuodesta 1856 Helsingin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi. Myös Snellmanin julkinen valtiomiesura alkoi vuonna 1863 tapahtuneella nimityksellä senaatin jäseneksi ja valtiovaraintoimituskunnan johtoon.
Snellman vaikutti ratkaisevasti siihen, että vuoden 1863 asetus suomen kielen oikeuksista saatiin aikaan. Siinä todettiin, että suomen kieli oli periaatteessa oleva tasa-arvoinen ruotsin kielen kanssa. Hän oli mukana myös rahauudistuksen toteuttamisessa ja kansanopetuksen perustusten luomisessa. Suomi oli vuonna 1860 saanut oman virallisen rahayksikön, markan.
Aleksanteri II aateloi Snellmanin loppuvuodesta 1866 tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta palveluksesta. Hänen ajamansa uudistukset − muun muassa suomen kielen aseman kohentaminen, rahauudistus, rautatieverkoston hahmottaminen ja valtiopäiväelämän elvyttäminen − muodostivat kuitenkin tärkeän perustan tulevalle itsenäistymiselle.
Johan Vilhelm Snellman kuoli 4.7.1881 Danskarbyn maatilalla Kirkkonummella 76-vuotiaana.
Sukunimen suomentaminen
Vuonna 1906 Snellmanin päivänä noin 25 000 ihmistä suomensi sukunimensä poliittisena eleenä ja kansallisena mielenilmaisuna. Osa suomensi nimensä kokonaan, osa piti uuden nimensä rinnalla ruotsinkieliset nimet.
Nimensä kokonaan muuttaneiden humanistien joukossa olivat esimerkiksi professorit Gunnar ja Hugo Suolahti (Palander). Kaksoisnimen itselleen ottivat muun muassa J. R. Danielson-Kalmari ja Eliel Aspelin-Haapkylä.
Nimiä oli suomennettu jo aiemminkin ja suomennettiin tämän jälkeenkin. Esimerkiksi Georg Zacharias Yrjö-Koskinen (Forsman) oli muuttanut nimensä jo vuonna 1884.