Julkaistu: 1.9.2009
Kansanviisauksia vuodenkierrosta
Kuukausiin ja vuodenaikoihin liittyy paljon kansanviisauksia ja uskomuksia.
Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu vedet humahuttaa, toukokuu tomahuttaa. Kuukausien nimet ovat usein peräisin luonnosta ja maanviljelystä.
Tammikuu
Tammikuu on kovaa vuodenaikaa, siksi nimessä on tammi, joka on puista kovinta ja kestävintä.
”Jos tammikuulla on tasaista, niin helmikuulla heilahtaa.”
Helmikuu
”Helmikuun hellät tuulet maaliskuussa maksetaan.”
Maaliskuu
Nimen arvellaan tulleen sanasta maali. Tähän vuoden aikaan oli ennen vanhaan tapana hiihtää sopivaan paikkaan ampumaan maaliin.
”Minkä maaliskuu säästää, sen huhtikuu päästää.”
Huhtikuu
Nimi on saattanut tulla sanasta huhta. Tässä kuussa isännät kävivät metsässä merkitsemässä sopivan lehdon, joka kaadettiin seuraavana kesänä kaskeksi ja tehtiin huhdaksi.
”Huhtikuu huuhteleepi lumen maasta, jään vedestä, otrat aitan loukkahasta.”
Toukokuu
Toukokuussa tehtiin kylvö eli touko, josta nimi on peräisin.
”Toukokuu puoli suksin, puoli venein.”
Kesäkuu
Varsinainen kesä alkaa tästä kuukaudesta, mistä nimikin johtuu.
”Sataen suvet tulevat, kesäpäivät kerkiävät.”
Heinäkuu
Heinäkuu on saanut nimensä heinänteosta, joka ajoittuu tähän kuuhun.
”Aina on poutaa, kun vain sateilta joutaa.”
Elokuu
Elokuussa korjataan eloa latoihin.
”Halla myöhäsen paneepi, sika syöpi aidattoman.”
Syyskuu
Nimi johtuu syksystä.
”Parempi siankin kääntämä syksyllä kuin miehen kyntämä keväällä.”
Lokakuu
Nimi tulee loasta, jonka syyssateet ovat aiheuttaneet.
”Päivät on pienet, pilvelliset, yöt on pitkät ja pimeät.”
Marraskuu
Sana marras merkitsee puun päällimmäistä kuorta. Maan pinta kovettuu usein tässä kuussa.
”Jos marraskuussa talvi tulee, ei se ole pysyväinen.”
Joulukuu
Nimi tulee joulusta.
”Jouluaattona pitkä päivä, laiskan ämmän leipopäivä.”
Lähteenä käytetty kirjaa Antto Laiho, Wanhan kansan merkkipäivät, Karisto