Julkaistu: 1.11.2009
Henkilö kadun tai tien nimen takana
Helsingin kadunnimistössä näkyy noin 350 historiallista henkilöä, joista tunnemme vain murto-osan. Valitsimme tuoreesta kirjasta kymmenen henkilöä esittelyyn.
Monet kadut ja tiet on nimetty jonkun tunnetun henkilön mukaan, jonka tausta on kuitenkin vajonnut historian hämärään. Tiedämme, mistä Mannerheimintie tai Aleksis Kiven katu on saanut nimensä, mutta on paljon sellaisia katuja ja teitä, joiden alkuperä on epäselvä. Helsingin Sanomissa oli juttusarja, jossa esiteltiin historiallisia henkilöitä. Sarjasta on nyttemmin ilmestynyt myös kirja, josta poimimme esimerkkejä.
Noin 350 henkilöä on saanut nimikkokadun Helsinkiin, ja heistä puolet esiintyy kirjassa. Naisia on vain 26. Nimissä on kirjailijoita, säveltäjiä, kuvataiteilijoita, arkkitehtejä, näyttelijöitä, oopperalaulajia, tiedemiehiä.
Argelanderintie ilmestyi Tähtitornivuorelle vuonna 1984. Saksalaisella tähtitieteen professorilla Friedrich Argelanderilla oli osaksi suomalaiset juuret. Hän työskenteli Turun tähtitornissa observaattorina. Turun palon jälkeen vuonna 1827 yliopisto siirrettiin Helsinkiin ja Argelander oli mukana Helsingin uuden observatorion rakennuttamisessa 1834.
Dunckerinkatu on ollut Töölössä vuodesta 1928 lähtien. Joachim Zachris Duncker oli Suomen sodan sankari. Hänet merkittiin jo viisivuotiaana Savon jääkärirykmentin kirjoihin, jotta pojalle saataisiin menestyksekäs upseerin ura. Duncker ei pettänyt häneen uskoneita, vaan saavutti sodassa paljon mainetta. J. L. Runeberg mainitsee Vänrikki Stoolin tarinoissa Dunckerin yhtenä Suomen sodan sankareista.
Klemetinkuja tuli Kulosaareen vuonna 1958. Heikki Klemetti oli monipuolinen musiikkimies ja luonteeltaan äksy. Kuoronjohtajana hän pyrki täydellisyyteen, ja hänen johtamansa kuorot menestyivät ulkomailla. Klemetti opetti myös musiikkihistoriaa, kirkkomusiikkia ja puheoppia. Hänen tunnetuin sävellyksensä on Oi kallis Suomenmaa.
K. H. Wiikin katu on sijainnut Malmilla vuodesta 1983 lähtien. Karl Harald Wiik oli kiistelty ja jopa vihattu poliitikko. Nimikkokatua hänelle ei myönnetty poliittisilla ansioilla vaan kunnallispoliittisesta toiminnasta. Wiik oli Skdl:n ensimmäinen puheenjohtaja.
Mathilda Wreden kuja ilmestyi Hermanniin vankilan viereen vuonna 2002. Mathilde Wrede tunnettiin vankien ystävänä. Wrede koki saaneensa Jumalalta kutsumuksen kiertää vankiloissa, ja hän tekikin työtään 30 vuotta ympäri Suomea, kunnes yksityiset tapaamiset vankien kanssa lopetettiin vuonna 1913.
Otto Brandtin tie tuli Oulunkylään vuonna 1953. Otto Brandt vaikutti urheilussa ja politiikassa. Hänen oma lajinsa oli kilpapyöräily, mutta hän edisti myös hiihdon, soudun ja jalkapallon asemaa. Urheiluvaikuttaja perusti oman liikkeen, joka myi polkupyöriä ja suksia. Perheyhtiö on edelleen voimissaan, vaikka sen perustaja kuoli ennen toista maailmansotaa.
Poutuntie on ollut Haagassa vuodesta 1950. Pentti Pouttu eli 1500-luvulla. Hän vastusti Pohjanmaalla linnaleirejä ja oli talonpoikien tärkeä puhemies. Erinäisten vaiheiden jälkeen Pouttu joutui Turun linnaan vankilaan, missä hän kuoli. Tarina kertoo, että täit söivät hänet kuoliaaksi.
Simo Klemetinpojan tie on sijainnut Viikissä vuodesta 1996 lähtien. Simo Klemetinpoika vastusti tilansa pakkolunastusta 1500-luvulla Helsingissä. Klemetinpoika asteli kuninkaan puheille ja tämä määräsi maksamaan talonpojille korvausta. Simo Klemetinpoika oli aikansa huomattavin rettelöitsijä ja ensimmäisiä helsinkiläisiä asukasaktivisteja.
Toini Muonan katu ilmestyi Arabianrantaan vuonna 1998. Toini Muona oli taidekeraamikko, joka sinnikkyydellään hankki itselleen koulutuksen ja töitä. Hän työskenteli Arabiassa ja suunnitteli uniikkiteoksia. Kuuluisimpia töitä ovat pitkät, huojuvat maljakot, joita hän teki sodan aikana.
Väinö Auerin katu on ollut Kumpulassa vuodesta 1987. Väinö Auer oli maantieteilijä ja geologian professori. Auer teki tutkimusmatkoja Argentiinan Tulimaahan ja Patagoniaan. Hän löysi tulivuorten purkauksista peräisin olevan tuhkakerroksen ja määritti valtameren pinnan korkeuden tulivuoren purkautumisen hetkellä.
Lisätietoa: Antti Manninen, Kenen kadulla asut? Karisto