Julkaistu: 1.4.2009
Äidinkielen tunnilla puhutaan isoja elämänasioita
Elämänmakuista työtä nuorten parissa. Sitä yläkoulun äidinkielen open työ on parhaimmillaan. Hän tukee nuorta kasvussa ja kehityksessä ja käyttää hyödyksi muun muassa kirjallisuutta ja kirjoittamista.
Kuva: Jari Suominen
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Annamari Saure on ison muutoksen edessä. Hänen toiminnanjohtajan sijaisuutensa Äidinkielen opettajain liitossa on päättymässä, ja työ yläkoulun opettajana kutsuu jälleen. Mutta Saure suhtautuu muutoksiin myönteisesti, koska hänen tilansa ei ole jämähtäneisyys.
− Tunsin liiton toimintaa entuudestaan, joten tiesin toiminnanjohtajan työstä jo jotain, kun tulin tänne.
Äidinkielen opettajat ovat melko hyvin järjestäytyneitä, sillä jäseniä liitossa on yli 3 000. Toiminnanjohtajan työnkuvaan kuuluu paljon hallinnollisia töitä. Jäsenlehti Virkkeen toimitussihteerin työt olivat uutta Saurelle.
− Toimitussihteeri taittaa lehden, ja eniten jännitin, osaanko käyttää taitto-ohjelmia. Opin ne kuitenkin melko nopeasti ja nautin taittamisesta.
Äidinkielen opettajan työssä on 20 vuoden aikana tullut tutuksi muutos. Annamari Saure työskentelee Lahdessa Salinkallion koulussa, jossa on noin 300 oppilasta. Äidinkieltä opetetaan yläkoululaisille 3 viikkotuntia vuodessa, joka jakautuu vähän jaksojen mukaan.
− Tietotekniikka on mullistanut opetusta eniten, ja opetussuunnitelmat ovat vaihtuneet, mutta se kertoo myös siitä, että tarpeet ovat muuttuneet. Maahanmuuttajia on tullut oppilaiksi, mikä on kivaa, koska heiltä oppii hirveästi. Nuorten kiinnostuksesta käydään kovaa kilpailua, kun on telkkarit, tietokoneet ja muut viihdyttävät laitteet.
Monitaituri
− Parasta opettamisessa on nuoren kohtaaminen. Se kun näkee, miten nuori innostuu, oppii ja löytää jotain uutta. Äidinkielen tunnit ovat monelle suvantopaikka, joiden aikana ehtii rauhoittua. Puhumme isoja elämänasioita, Saure kuvaa.
Jos joku luulee, että äidinkielen opettaja käy läpi vain sanaluokkia ja sijamuotoja, erehtyy pahasti. Yläkoulussa ja lukiossa kirjallisuus on kiinteä osa opetuksen sisältöä, mistä kertoo myös titteli: äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Työ sisältää monia eri oppialoja, kuten kieltä, kirjallisuutta, puheviestintää, mediakuvaa, tietotekniikkaa, tekstinkäsittelyä, tiedonhakua, ilmaisutaitoja.
− Äidinkieli on taito-, taide- ja tietoaine. Kirjallisuus, kirjoittaminen ja puhuminen ovat taidetta siinä missä kuvataide ja musiikkikin, Saure painottaa.
Peruskoulun äidinkielen opetuksesta 80 prosenttia opetetaan alakoulussa eli luokilla 1.−6. Aineenopettaja tulee vasta seitsemännellä luokalla.
− Meillä ei ole keskinäistä kilpailua, mutta luokanopettajat ja aineenopettajat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä ja pohdiskella kieliasioita yhdessä.
Kasvattaja
Huolenaiheitakin opettajalla on.
− Opetussuunnitelmat ovat niin täyteen pakattuja, että ei ole aikaa eikä rauhaa pysähtyä, vaan koko ajan mennään kiireellä eteenpäin. Mutta tämä on ikuisuusongelma, ja kaikilla opettajilla on varmasti sama tunne.
Ihanteellinen ryhmäkoko olisi Sauren mukaan 16 oppilasta, koska silloin ehtisi tekemään rauhassa asioita ja ryhmätyötkin luonnistuisivat helpommin. Tällä hetkellä oppilaita on ryhmissä noin 20.
Arjen raskautta ovat vanhanaikaiset työvälineet ja sotkuiset tilat, jotka vaikuttavat viihtymiseen. Vakavampia ongelmia ovat oppilaiden kahtiajako ja eriarvoistuminen.
− Nuoruus on raskasta aikaa, koska maailman vaatimukset ovat niin kovat. On ulkonäköpaineita ja muita pinnallisia asioita, joihin kiinnitetään huomiota. Nuoret tietävät paljon, mutta heidän pitää olla liian aikaisin aikuisia, Saure suree.
Vaikka opettaja huomaakin nuoren pahanolon, avun saaminen on työn takana. Lapsia palautetaan lyhyen hoitojakson jälkeen takaisin omaan luokkaan.
Oma valvontaluokka työllistää, ja oppilaiden asioiden setvimiseen menee yllättävän paljon aikaa.
− Lukuvuoden aikana ei ole viikonloppuja, koska silloin tarkistetaan tehtäviä ja kokeita. Kun kesäloma alkaa, ensimmäiset kolme viikkoa menevät palautumiseen, Saure naurahtaa.
Kaveri
Annamari Saure ei vaihtaisi paikkaa lukioon vaan tahtoo tehdä työtä yläkoulussa.
− Tykkään nuorista ja yläkoulusta. Kolmen vuoden aikana näkee kasvun, mikä on palkitsevaa. Nuori on auki ja rehellinen. Minä pysyn mukana, missä maailmassa mennään, ja oma mieli säilyy tuoreena.
Saure on valmistunut Oulun yliopistosta pääaineena kotimainen kirjallisuus. Myöhemmin hän hankki myös kirjallisuusterapiaohjaajan koulutuksen, koska halusi tietää enemmän kirjallisuuden terapeuttisista vaikutuksista.
− Tässä työssä kasvamisen tukeminen on tärkeää, ja pyrin lisäämään nuoren itsetuntemusta, jotta hän oppii, minkälainen on. Kirjallisuuden ja kirjoittamisen avulla pystyy purkamaan tuntoja.
Entä kirjoittavatko pojat?
− Seitsemännen luokan syksyllä ilmestyi opetushallituksen tutkimus, jossa todettiin, että pojat kirjoittavat heikosti. Tämä on iso huoli. Mutta meiltä puuttuu Suomessa lukevan ja kirjoittavan miehen mallin toisin kuin Keski-Euroopassa. Täällä pitää hävetä, jos poika lukee kirjaa. Peräänkuulutan miehiä alalle!
Saure itse lukee paljon muun muassa runoja mutta myös pitkää proosaa. Hän on tehnyt oppikirjoja ja muuta opetusmateriaalia, joista uusin on luovan kirjoittamisen opas 5.−9.-luokkalaisille: Kirjoitan − siis olen! Kansiossa on luovan kirjoittamisen tehtäviä, jotka kehittävät itsetuntemusta ja itsetuntoa.
− Pyrin siihen, että kaikella tekemisellä on merkitystä.
Joskus vuosien päästä vanhat oppilaat voivat pyytää opettajaa kaveriksi Facebookissa, ja tuntuu kivalta tietää, mitä heille kuuluu.
Äidinkielen opettajain liitto eli ÄOL ry
- perustettu vuonna 1948
- noin 3 000 jäsentä
- toimisto Helsingin keskustassa
- 24 paikallisjärjestöä
- jäsenlehti Virke
- oma kustantamo Laatusana
- www.aidinkielenopettajainliitto.fi