Julkaistu: 1.9.2008
Runoravintoa
Runojen vetovoima on vahvistunut, näin uskotaan ainakin Runokuussa Helsingin juhlaviikoilla.
Viikon mittaisen Runokuun ohjelma elokuun puolivälissä oli runsas ja yllättävä. Neljännen kerran järjestetyssä tapahtumassa oli mukana vähän vakavaa asiaa aiheesta ja paljon yllätyksellisiä esityksiä, jotka saivat yleisön viihtymään.
Runoilija Kristiina Wallin kertoi Poetiikkakonferenssissa omasta suhteestaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Hän vertasi niitä leikkiin, jossa saa olla suojaton, voi pudota ja löytää jotain uutta. Kirjoittaessa voi valita kertomuksia, tarinoita, myyttejä ja vanhoja teemoja, joista kutoo ikään kuin verkkoa. Wallin ammentaa aiheitaan muun muassa muiden runoilijoiden dialogista.
Luomisvaiheessa hän lukee paljon. Sanojen kautta voi kohdata maailman, ne kantavat painoa. Kristiina Wallin tarvitsee myös musiikkia, kuvataidetta ja tanssia saadakseen ideoita. Ne ovat elintärkeitä, koska ääni inspiroi ja kirjoittaminen on rytmiä ja ääntä. Joskus taidenäyttelyissä täytyy kirjata hajanaisia muistiinpanoja, joista syntyy myöhemmin runo.
Kirjailija Vesa Haapala käsitteli samaisessa konferenssissa nykyrunouden asemaa. Runous on uudistunut eikä enää ole selkeitä runouden leirejä. Samoin runouden kenttä on monipuolistunut.
Lukija puolestaan on nautiskelijan ja oppijan roolissa. Kieli on vapautettu rajoista ja runoissa tapaa sekakielisyyttä, puheiden katkelmia ja nettikeskusteluja. Haapala pohti, millaista kielikysymystä nykyrunot pitävät yllä. Hän oli huolissaan kritiikistä, joka on siirtymässä päivälehdistä runouslehtiin ja verkkoon. Hän toivoo, että puhe runoudesta jatkuisi laveana ja että runoista ei tehtäisi yksisilmäistä tulkintaa.
Elävää runoutta
Ratkiriemukas Elävien runoilijoiden ilta järjestettiin Huvila-teltassa. Esiintymässä olivat unkarilainen Ákos Szilágyi, ruotsalainen Ukon ja Henriikka Tavi. Väliajan jälkeen esiintyi Valtakunta. Ulkoisilla puitteilla ei koreiltu mutta sitäkin enemmän luotettiin esitysten sisältöön, joka imaisikin yleisön mukaansa ja sai sen taputtamaan ihastuneena.
Tavin runoja lausuttiin kaksiäänisesti, Szilágyi puoliksi lauloi omiaan Juha Valkeapään kanssa ja Ukon jakoi esityksen suomalaisen Miia Toivion kanssa.
Ilta huipentui musiikkiin. Eero Koivistoisen 40 vuotta sitten julkaisema kirjallinen äänilevy Valtakunta sisältää suomalaisrunoilijoiden tekstejä, jotka on sävelletty ja sovitettu. Valtakunta-levyltä kuultiin upeita kappaleita tummuvassa illassa.
Lisää tällaisia runoiltoja!