Julkaistu: 1.11.2008
Oma mielipide kuuluviin
Tekeekö mieli tarttua kynään ja sanoa suorat sanat jostain mieltä kuohuttavasta asiasta? Jos ei kirjoita usein, innostus saattaa laantua siinä vaiheessa, kun asia on hallitsemattomana kaaoksena päässä mutta ei jäsenny paperille.
Mielipiteen sanominen on helppoa, kun voi tarkentaa asiaa useammalla puheenvuorolla ja vaihtaa kantaakin keskustelun edetessä.
Kirjoittaminen onkin työläämpää, koska oma näkemys pitäisi esittää niin, että lukijan on helppo seurata sitä läpi tekstin. Vakuuttavassa mielipidekirjoituksessa oma kanta tulee selkeästi esiin ja on perusteltu hyvin. Teksti keskittyy yhden tietyn aiheen, kuten koulukiusaamisen, ympärille. Tiivis ja jäsennelty teksti tulee varmimmin julkaistuksi. Turhaa jaarittelua pitää välttää.
Jäsentele sanoma
Apuna kirjoittamisessa voi käyttää neljän kohdan jäsentelyrunkoa: kiinnostuksen herättäminen, asian esittely, perustelut ja kokoava lopetus.
Tekstin alusta pitää tehdä tarpeeksi houkutteleva, jotta lukija tarttuu koukkuun ja jaksaa lukea loppuun asti. Syötiksi kelpaa vaikka terävä kysymys tai herättelevä esimerkki. Jos aiheena on koulukiusaamiseen puuttuminen, teksti voi alkaa kysymyksellä: Onko sinun lastasi kiusattu koulussa? Kiusaako sinun lapsesi muita? Kiusaamisesta voi kertoa myös esimerkin, miten se ilmenee.
Syötin jälkeen esitellään asia tarkemmin, minkälaista kiusaaminen on, miltä se lapsesta tuntuu. Pitää myös päättää, käsitteleekö tekstissä yksittäistä kiusaamista vai laajentaako näkökulman koko kiusaamisilmiöön. Tähän kohtaan voi lisätä taustatietoja kiusaamisesta, jos niitä on.
Perusteluiden esittäminen haukkaa kirjoituksesta ison osan ja on tärkeä kohta. Tähän kannattaa panostaa. Kirjoittaja kertoo, miten koulukiusaamiseen pitäisi hänen mielestään puuttua ja perustelee keinot tarkasti. Näin hän saa väitteilleen pohjaa.
Loppukappaleeseen vedetään yhteen kirjoituksen ydinasiat ja kehotetaan lukijaa mahdollisesti toimimaan toivotulla tavalla. Viimeiset sanat jäävät kaikumaan lukijan korvaan, joten ei ole ihan yhdentekevää, miten kirjoituksensa päättää.
Neljän kohdan jäsentelyrunko on yksi ehdotus jäsentelystä mutta ei ainoa tapa rakentaa mielipidekirjoitus. Omaperäiset ja tiiviit kirjoitukset pääsevät lehtien palstoille helpommin julkaistaviksi kuin pitkät ja puuduttavat. Jos kirjoitus nostattaa uuden keskustelun tai jatkaa vanhaa kiinnostavasti, julkaiseminen on varmempaa.
Muita vaikutuskeinoja
Sananvalinnalla on enemmän merkitystä kuin olettaisi. Jos kutsuu kiusaajaa pikku terroristiksi tai häiriintyneeksi, ottaa jo kantaa, minkälainen tyyppi omasta mielestä on kyseessä. Jos opettajan asennetta sanoo lepsuksi tai vaisuksi ja persoonaa saamattomaksi ja kiltiksi, sanat eivät ole neutraaleja. Mielipidekirjoituksessa on tarkoituskin tuoda oma näkemys esille, mutta sanavalintojen kohdalla voi pysähtyä miettimään, mitä haluaa ilmaista.
Ilmaus Koulussa tapahtuu mitä kamalimpia asioita kenenkään puuttumatta niihin on vahvasti ja kärjistetysti sanottu, mikä saattaa olla tarkoituskin. Jos käyttää yksinomaan jyrkkää tyyliä, tekstistä tulee melkein aggressiivinen.
Kirjoituksessa voi olla piilo-oletuksia, jotka tarkka lukijaa paikantaa. Kun sanotaan, että Taaskaan häiriökäyttäytymiseen ei puututtu, tarkoitetaan, ettei siihen ole aikaisemminkaan puututtu. Vanhemmat eivät yllättyneet luokan tilanteesta, kumoaa oletuksen, että heidän olisi pitänyt yllättyä.
Substantiivin valinta kertoo, kenelle annetaan valta. Kun sanotaan, että Kouluväkivalta karkottaa lapsia ala-asteelta, kouluväkivalta on aktiivinen tekijä, vaikka on abstrakti käsite. Kiusaamiseen on puututtava välittömästi on passiivissa eikä ole selvää, kenen on puututtava.
Kielellisiä vaikutuskeinoja saa ja pitääkin käyttää, kun haluaa saada mielipiteensä kuuluviin. Valinnat kumpuavat usein alitajuisesti, ja siksi niitä kannatta tietoisesti miettiä ennen kuin lähettää tekstin.
Lähde: Äidinkieli ja kirjallisuus − käsikirja, Mikkola, Julin, Kauppinen, Koskela, Valkonen, WSOY